torstai, 12. huhtikuu 2012

Ei otsikkoa

KILPAONKIJA muuttaa osoitteeseen http://kilpaonkija.blogger.com. Uusin haastattelu julkaistu. Tulen siirtämään matskua jollain aikajänteellä :D

tiistai, 27. joulukuu 2011

-= Suomalaiset Kilpaonki Vaikuttajat =-

Tällä kertaa vuoroon pääsee seuratoverini Pekka "Peksu" Rintamaa. Kovempaa kalamiestä saa hakee, ensin väännetään 8h Tapolan mustaa jonka jälkeen järvelle kokeen verkot ja jos aikaa jää niin vielä Pahikselle kiusaamaan karpinsukua :D

Peksu ja Meridan MM-kisojen treenisaalista

KILPAONKIJA: Minkä ikäisen aloitit kilpaonginnan?

PEKSU: Taisin olla siinä 12-13v kun ekaa kertaa tuli mentyä kala-pirkkojen järjestämiin tiistai kisoihin. Hommaan oli myötävaikuttanut oleellisesti kilpaonkikurssi jonka Rantalan Pekka ja Pönnin Seppo järjestivät kerhohuoneella ja jota sitten jatkettiin Iideksenrannassa. Kutevat särjet ja säyneet oli hurjalla syönnillä ja siittä se sitten lähti. Vieläkin muistan kuinka kummalliselta se tuntui kun oli kala kokoajan koukussa ,ei tuollaista luomuongella tapahtunut, mäski oli todellista ihmeainetta

KILPAONKIJA: Mikä oli ensimmäinen kalasi ja miten sen sait?

PEKSU: 100g ”Puro” taimen Kurikasta mato-onkimalla, isän pikku avustuksella. Ikää oli sen 2-3v. Itse en sitä muista mutta inkkari tanssia oli piisannut ja tuo vanha siltarummun alunen on vieläkin kalenterissa joka kesälle ns. varauksessa. On siinä eräskin madonpätkä tullut koukkuun silpastua.

KILPAONKIJA: Ketä pidät "oppi-isänäsi/-isinäsi", vai oletko kenties täysin itse oppinut?

PEKSU: Helmisen Pentti (rauha hänen sielulleen).Samoin Pönni ,Hirvelän Timo ja Rantalan Pekka olivat ja ovat edelleen suureksi avuksi. Isäänikään ei pidä unohtaa hän otti taktisen vedon kun huomasi että englannin numero oli 6-7 todistuksessa, tilasi Mach Plussan kotio, lukukauden loppuun oli numero noussut 9nn.(toivottavasti osaan itsekin olla yhtä kannustava tytöille harrastuksisaan kuin hän on ollut kaikki nämä vuodet).

Kuortin Pertun opastuksella opettelin partti hommaa ja kyydillä pääsin sitten Loimijoelle ja Hääkivelle käytännön opastukseen jossa sitten hierottiin monet illat käytännössä noita painotuksia ja taktiikoitakin. Saimaaltakaan en olisi varmaan vieläkään saanut mitään hopeista ilman kädestäpitäen neuvontaa. On toki monia muitakin hienoja herrasmiehiä mutta listasta tulisi liian pitkä.

KILPAONKIJA: Miten hyödyllisenä omalle kehityksellesi pidät puoliammattikalastusta, jota sitkeesti kokopäivätyön ohella jaksat tehdä?

PEKSU: Nykypäivänä siittä on tavallaan hyötyä enämpi kuin aiemmin kun tietää mitä etsii, sitä väkisinkin oppii mitä sää vaikuttaa kaloihin, samoin tuuli, lämpötila ja sitä huomaa kaikkea pientä kuten pohjan laadun vaikutus alueelliseen kalastoon, kuinka kalat lajeittain poikkeavat kaytökseltään. Kalakannatkin vaikuttavat vaihtelullaan toisiinsa ja siinä huomaa välllä jopa tosi kummia laji yhteyksiä. Järveltä saa myös hyvän perus kunnon jolloin sitten jaksaa paremmin puurtaa partin kanssa.

Kalojen ravinnosta oppii aika paljon kun niitä availee ja huomaa kuinka se vuoden ajan mukaan vaihtelee. Samoin kehittyy kalamiehen vaisto tai jokin sellainen se kai on kun haistaa että ”tuonne lahukkaan kannattaisi nyt suunnata ”sitä kyllä kannattaa totella”. Toki kaloista saa rahaakin jota ilman ei ainakaan ulkomaan keikat onnistuisi mutta helpolla se saturainen ei seliltä irtoa.

Järvellä saa olla yksin  hommassa jonka osaa ja josta nauttii, harvemmin on kukaan käskemässä että mitä pitää tehdä ja kuinka nopeasti(toki säännöt on tässäkin ja niitä noudatetaan koska ne on syystäkin laadittu). Samoin oppii ettei periksi annetta vaikka mikä olisi.

Sitä voi toisinaan rentoutua selkä hiessä  -20 pakkasessakin ,sulkavien ja piilevän sotkemien rättien kanssa, jos keli on muuten hyvä/pää tyhjä .Mitään kaikuluotaimia ja paikannus laitteita en käytä enkä sellaisia veneessäni sietäisikään. Jollei kalat pohjakarttojen, kokemuksen ja tuurin avuin löydy, eläkööt.  Näitä voi kaikkia joskus tavallaan soveltaen hyödyntää kisoissa.

Toisaalta järvellä kasvaa ympäristötietoisuuskin, huoli kalakannoista ja ympäristöstä jonka osia kaikki ihmisetkin on.

Vain asiaan vihkiytyneet voi tietää kuinka hieno kokemus on tuoreen kalan haju aamuauringossa kun kaukaa kuuluu merikotkien ja lokkien ruikutus. Siinä kokee olevansa osa jotain jota ei kuitenkaan koskaan voi kokonaan käsittää. Ne on vaan niitä asioita joita ei voi ostaa.

KILPAONKIJA: Paras kilpailu jonka muistat?

PEKSU: No toki espanjan reissu oli se minkä tulen muistamaan vielä ”kuolinvuoteellakin ”. Sain tuolloin sen sektorivoiton joka oli tavallaan oma tavoitteeni ollut alusta saakka kun kilpaa ryhdyin onkimaan. Samoin paikka oli kaunis, hyvä joukkue, paikallista tuntemusta , tekniikat tuttuja, kalat isoja, ilma lämmintä ja saatiin hommaan poikkeuksellisesti keskiviikkona jo aika hyvä ote. Täysin poikkeuksellista mäskissämme oli yksityiskohdat jotka olivat tulosta hyvästä joukkuehengestä jolloin palaverissa ”yksilöiden salainen” arkku on avoinna ja esimerkillisestä kapteenitoiminnasta ”vakoilusta”. Muistaakseni lopullinen luottamus tekemiseen tuli torstaina jolloin kiskottiin kokoporukalla kallea niin että tyrät rytisi ja kerrankin oli tosi harmillista lähteä majapaikalle session jälkeen(olis voinut väsytellä viä muutaman). Myöskin vika reeni meni putkeen kun kaikki taisi saada ison kalan tiukasta paikasta huolimatta.

Arpaonni suosi ekana kisapaivänä ja sain melkein saman lootan jonka olin jo onkinut harjoituksissa  saanut hyvin k/k hypridiä ja kallejakin. Alku maskäys meni ihan nappiin ja jäi jopa aikaa pikkusen rauhoittua ennen ongintaa. Ensimmäinen tönäsy partille ja kalle kiinni heti ,se karkasi kuitenkin mutta sama toistui  ja oli komea avata peli kun muut vielä kiskoi salakkaa 1,5-2kg kallella(unohdin tossa kohtaa salakat vallan). Sama toistui kun sain ongen tärisevin käsin takaisin mäskille, koho jatkoikin suoraan alakertaan ja 2 kalle hirmuisen väännön jälkeen sumppuun(ps muilla ei vieläkään ollut kalleja) sain vielä kolmannenkin kallen ekaan puoleen tuntiin ja karkuutin useamman kun ei siimat vaan kestänyt.  Sitten tuli niitä karasioita mutta ne oli pieniä ja muutkin alkoi kiskoon kalleja. Lisäsin pikkusen mato mössöä ja kissakalaa alkoi sataa tasaiseen tahtiin ja sitten nappas matosyöttiin joku ihmeen bassi  0.5kg  sehän olikin melkonen päristin ja säikytti karasiot sivuun.

Oli tosi tuskainen tunti jolloin moni meni ohi isoilla kaloilla. Kapu kävi jutuilla ja laitettiin oikeen kunnon stikipallo setti ylläpidon lisäksi vetään vikalle tunnille, ja sitten tuli ne hybridit ei isoja mutta runsaasti sain vissiin 20kpl vikaan tuntiin + pikku kallen ja se oli siinä, varmasti paras onkimani tunti ikinä . Muilla onneksi hiljeni samaan tahtiin kun mulla ei. Takana kokokisan tsempannut ja neuvonut ville(raisoni) laski painoja kun punnitus eteni enkä meinannut kestää pöksyissäni.

Fiilis oli mitä upein, sitä oli luvassa lisää kun kuultiin miten muilla oli mennyt.

Seurasi poikkeuksellisen intensiivinen ilta, ei meinannut ohriskaan maittaa kun tiesi mitkä mahikset nyt on . Kun sain itselleni suht hyvän mestan eikä muittenkaan jäsenten arpa ollut kovin suossa, oli meillä hyvät mahikset iskuun. Kylkeeni sain italian paksun veijarin ja toiselle sivulle saman portugalin nuoren herran kuin eilenkin. Aloitin jälleen koittamalla asentokalaa kuten oli taktikoitu ja sehän oli koukussa viiden minuutin jälkeen noin 1,5kg kalle ja taas sama juttu muilla ei viä mitään salakkaa/viiksikisua isompaa mutta muita ei kuulunut.
Koitin kaikki kikan mitä tiesin mutta seuraavaan tuntiin ei kalleja kuulunut,vain pari kissaa ja kun italiaano sai ekan kallen vierestä veti hän niitä 4kpl putkeen hirmuisen sepostuksen saattelemana ja portugalin poika myös ,olin aika soseessa .

Sain vinkin taka raiskiselta että kaverit hivenen levitti mäskipetiä ja lisäsi maissia  laajasti alueelle jossa rigi oli ja koukussa komeili  3 kärpäsen kaverina pikku mato, toimin lisäten hivenen ylisyvää ja saman tien kun olin muuttanut juttuani(syöttänytkin) oli kala itelläni alla kun kuplat ilmaantuivat ja laineritkin.

Sain kalan ilmeisenti kylestään kiinni tai sitten se oli monsteri kokoa silla nauhaa tuli puoleen jokeen asti ja sinnehän se runno väkisin siimat poikki, sama toistui 4 kertaa putkeen joten söi miestä, sitten vasta tajusin laittaa rajumman koneen pakista peliin , sillä sitten loppuun kellistin 3kallea mutta aika ei vaan piisannut enää mihinkään.

Monta kertaa jälkeenpäin olen kisaa kelaillut verkkoja selaillessani ja kiroillut alokasmaisia virheitä joita tuli tehtyä tuossa kisassa, meillä oli avaimet vaikka voittaa helakisa jos olisi ollut hivenen kokemusta enämpi karppi kisoista. Mäski oli penkan jollei paras niin kuitenkin huippu , tiimi oli hyvä ja kaput loistavia, taktiikka kohillaan, ainut mikä kusi oli välineet ,ne ei olleet tarpeeksi jykeviä älyttömän vahvoille kaloille evätkä olleet balanssissa kuten olisi pitänyt.

KILPAONKIJA: Montako kertaa olet edustanut Suomea, missä ja milloin?

PEKSU: Ranskassa Seinellä 01(tyhjänpyynnissä), Portugalissa(välineet hukassa, muletti kisa)Sepon lavetti kiertää vieläkin planeettamme lentokenttiä, Tsekissä(lollari lateja), Unkarissa- Welensellä(pikku lippuja ja kallen lapsukaisia partilla), vuodet sekoo joten 2000 luvulla, Espanjassa toissakesänä. pm,issä Norjassa, Tanskassa, 90 luvulla lahnoja kelalla ja partilla.

KILPAONKIJA: Paras sijoituksesi kansainvälisellä tasolla joukkueessa ja henkilökohtaisesti?

PEKSU: pm hopea henkkoht nuorissa. ja joukkueena sama. espanjan 8 joukkueena, henkkoht varmaan joku himppasen alle100. Omanjoukkueen kanssa on sm mitaleita tullut useampi mutta se kirkkain on kotimaassakin vielä hakusessa.

KILPAONKIJA:  Isoin kilpailusaaliisi ja mistä?

PEKSU: Iidesjärvestä 2.5h 19.6kg pikku särkeä. Kappaleita sain norjasta enämpi eli 255 salakkaa 0.5h

KILPAONKIJA: Turhauttavin kilpailupaikka ja miksi?

PEKSU: Seine/Ranska –( kisoja ei pitäsi pitää mestassa jossa 1 salakkaa voi tuulettaa avoimesti ja jo jossa onginnan jälkeen voi rentoutua 5h ruuhkassa 1 km matkaa)  Suomen kisapaikoista Viidennumero on surkeudessa nro 1(epätasainen , meluisa ,autojen suhteen hengenvaarallinen, sinilevän mureuttama, pikkukala telkkarilla penkka ,joka ei ikinä jaksa sytyttää vaikka siä on joskus voittanutkin. Vehkeittenkin kantoon saa varata jo pelkästään sen 2h)

 KILPAONKIJA: Suosikki kilpailupaikka suomessa ja miksi, entä ulkomailla?

PEKSU: Onpa vaikee arvata että Pahalampi. Pakko mainita saimaakin joka on isommille kemuille paikka nro1. Pahis on lähellä ja siellä on tullut ongittua tosi paljon joten kalat ovat aikasta tuttuja mutta silti aina yllätyksellisiä ja toki kala on isoa ,koukku ihottumaa on miltei jokaisella jota ei muualla suomessa tapaa,(ei tartte paljon odotella kun syötti hylätään tärpistä). Saimaa siksi että metodiikka on moninainen ja voit voittaa mistä vaan jopa erän lopussakin bonareilla.(tasaväkisin jolho suomessa) Ulkomailla on vaikea olla pitämättä Espanjan Meridasta kun sielä tuntui voivan haastaa isot pojat.

KILPAONKIJA: Isoin kalasi kilpaonkivälineillä?

PEKSU: Toi määritelmä ”kilpaonkivälineet” on saanut viimeaikoina vähän uuden merkityksen mutta sanoisin kalle 5.8kg, nro 20 ohutlankasella koukulla 0.12 tapsilla nro 4 nauhalla Iideksestä(väsyttelin keväisessä 2c vedessä sitä tunnin) hirmuinen tuurinkala joka ei meinannut millään sopia haaviinkaan.

KILPAONKIJA: Hauskin kilpaonginta kokemuksesi?

PEKSU: Tulee mieleen yksi kisa Nässyn rannasta kun oli aikasta kova myteri ja ongittiin pitkillä telkkareilla. Helmisen Pena oli vieressä ja sai hyvin kalaa, jopa niin hyvin että innostui nostaan isoja särkiä koppina syliin. Jamppa varoitteli Penaa viereltä”elä rupee ahnehtiin vaan koppaa haavilla”. Tuli tuulen puuska ja särki tipahti kivikkoon, josta Pena sitä yritti koplata käsin esiin.Ei löytänyt kalaa, sen sijaan uusi tuulen puuska tuli ja pätkäsi vavan, kops; ja suötit oli vedessä . Noh Pena pisti tupakiksi ja sanoi että ”kohta varmaan tippuu mäski paljukin” tuli iso aalto ja nielaisi Penan  mäskisangon. Pena koitti sankoa pelastaa haavilla ja kirosi ”kumpa pakki ei menisi enää” ja ei kyllähän sekin veteen molskahti Penan itsensä kera ja lopulta vedessä oli tuo ns lihalaatikko, Pena, mäskisaavi, vavankappaleet, sumppu, syötti kippo ja haavi, jonka varsi oli mennyt rytäkässä myöskin poikki. Noustuaan rannalle Pena sytytti uuden punaisen malboron ja sanoi että”rookit ei muuten kastunu ja tuo särkikin löytyi lopulta kivikosta.” ja nauroi kuten me ympärillä olijatkin. Tuli siinä särelle kilohintaa.

KILPAONKIJA: Hauskin juoru mitä olet kuullut itsestäsi?

PEKSU: Ei liity ongintaan, mutta oltiin joskus ukon kanssa matikka pilkillä Äijälänlahdella Lempäälässä ja oltiin oltu just jossain talkoissa joten oli mukana peräkärry. ###### isäntä luulee ihan oikeesti omistavansa myöskin kalat ja olihan sen pikku Hitlerin pakko tulla taaskin muriseen jotain ryöstökalastuksesta ja siittä kuinka tiet tukitaan ja paikat sotketaan ihmis paskalla yms.. jota ei kylläkään ole tuollakaan tapahtunut .No selvitimme ukkelille vähän siihen sävyyn että” jos hän ei kälppäse pyssynsä kanssa pikaisesti menenmään, niin kairataan se hänen takamukseensa ja jos ei sovi niin venytetään kuustuumasella”. Ukkeli kiroili  ja ammuskeli (kuulemma rusakkoa)viä mennessään .Olihan se rääppänä nähnyt sitten mun pari matikkaanikin jotka oli repulla ja sen peräkärrynkin. Seuraavana iltana olin poikkeemassa Nippon verkossa välinehankinnassa jossa myyjä oli heti iloisesti hihittämässä #####isännästä joka oli poikennut sielläkin kehumassa meitä(liikkeen omistaja on tuon kalastuskunnan puheenjohtaja) ”Kalaa vedetään niin paljon jotta peräkärry tölkulla ja valkohäntä -peuratkin on kaikonneet kun on niin paljon pilkkijöitä” oli ukkeli murissut. Ne oli illan ainoat mateet ja oltiin muuten ainoat pilkkijät koko lahdella. Näin Aniassa pilkitään mateetkin sukupuuttoon. Voi hyvin arvata ollaanko oltu tuon ukkelin kanssa hyvissä väleissä myöhemminkin. Oikea toveri.

 KILPAONKIJA: Kuka on mielestäsi maailman paras kilpaonkija ja miksi?

PEKSU: Alan Skothorn(vai miten se nyt kirjoitetaan) ,Monipuolinen taituri jolla on se jokin jolla saa sen viimeisen ison kalan joka kruunaa kisan. Kaveri on aniharvoin epäonnistunut missään kisoissa ongittiin sitten mitä vaan, millä vaan, milloin vaan. (TOIM. HUOM. Voidaanko sitä sanoa epäonnistumiseksi jos häviää mulle vierestä? :D :D)

KILPAONKIJA: Mitä olet oppinut viimeisen 12 kuukauden aikana, mikä sai enemmän kaloja sumppuusi?

PEKSU: Pitää aina jaksaa loppuun asti oli miten oli. Pelin voi kääntää aivan lopussakin jos siihen vaan antaa kaloille mahkun. Pahiksella käänsin pakkaa viimeminuuteilla 3 kertaa kesänaikana isolla kalalla loppuun, yleensä suutarilla tai lahnalla. Samoin joukkuekavereitten kanssa onkiminen on mitä parhainta reeniä kun voi koittaa uusia jippoja ja silti saada kaloille pikkusen pyyntipainetta, näissä seteissä jäi jotain valkoisen lippiksen kehän sisäpuolellekkin. Jostain kummallisesta syystä myöskin syötti asiassa tuli opittua kummallinen ilmiö kun aina pirun runkusti matoihin suhtautuneet ruutanat käänsi takkinsa syötille ja alkoi syksystä lahnojen tavoille(merkillistä).Jo aikaisemmin keväällä rynnisti maissi syöttinä pintaan jopa heikollakin syönnillä joten sekin homma oli pakko opetella vähän uudesta vinkkelistä että saatiin se pelaan kiitettävästi. Samoin tuli huomattua kuinka kisapaikat voi muuttua hetkessä aivan päälaelleen, sen huomiointi tulee jatkossa olemaan myöskin tarkempaa.

KILPAONKIJA: Suosikki välineesi ja miksi?

PEKSU: Partti. Monikäyttöinen, tarkka ,helppokäyttöinen yleispeli jolla on aina tekoa, oli kala sitten 5g särkeä tai 3kg kallea ja tuolla välineellä saa niitä isoja kisankääntäjiäkin ylös jos balanssi on kohillaan.

KILPAONKIJA: Muita harrastuksia?

PEKSU: Uimassa käyn joskus ihan senkin takia jos ja kun käy haaveri vesillä ja kerran sitä on tarvittukkin. Muuten kaikki touhuilu liittyy kalastukseen mörrittely ruudusta ja ison ahvenen mateen ja haukien pilkkiminen on kivaa jos on aikaa. Kesällä käyn välillä jigaileen aapoja, kuhaa ja syksyllä haukikalassa muutaman kerran. Sienestystäkin tulee aina harrasteltua jos on sieniä. Raksailtua viimeaikoina tullut sattuneesta syystä. Pitäs oikeesti olla valillä kotonakin lasten kassa nyt kun ne viä tuntee isäkseen.

KILPAONKIJA: Tavoitteet kilpaonginnan suhteen?

PEKSU:  Kulta sm –kisoista  joukkueena.. Viiden parhaan joukossa mm/em kisassa jos team Finland olis joskus ,olisi mahtavaa olla mukana. Se pirun barbi on kohta pakko tulla ylöskin asti tai lähen sen onkiin englantiin oppaan avustuksella jos ei muu auta.

KILPAONKIJA: Mikä motivoittaa sinua kilpailemaan yhä uudestaan ja uudestaan?

PEKSU: Joukkueemme Lempäälän Kalakerho .On kivaa puuhata hyvässä seurassa. Jatkan niin kauan kun koen oppivani uutta ja mielenkiinto säilyy. Silloin tietää että on aika lopettaa kun karpin kuplat mäskillä ei saa syttymää ja pulssia nousuun.

KILPAONKIJA: Kuinka tärkeänä pidät "arvontaonnea"?

PEKSU: ”Joka paikasta voi voittaa muttei joka päivä”. Hyvä onkija tarvitsee hyvän arpaonnen mutta kalat on myöskin siittä ongittava sumppuun. Paskastakin paikasta voi kyllä voittaa mutta on lähestyttävä asiaa siltä kantilta miten se olisi tehtävissä ja olisiko ylläri mahkua esim. kuhat turpa suutarit ankerias yms..ns onnen kalat on monesti juurikin noita paskan boksin kaloja ja ne käy myöskin puntariin ja ovat monesti isoja. Myöskin ahven viihtyy monesti paikassa jossa sären sukuiset taas ei ,niistäkin on pienituloksisissa kisoissa iloa, tosin niitäkin täytyy sitten varta vasten yrittää isolla syötillä ,vahvoilla siimoilla ja oikealla taktiikalla syöttämisessä. Paikallis tuntemus nousee tassäkin avainasemaan(tyyli on vapaa mutta pakollinen) .Ei joka boksia voi missään kisassa lähestyä samalla linjalla ainakaan jos mielii henkilökohtaisesti voittaa.

KILPAONKIJA: Mitä mielestäsi voitaisiin parantaa Suomen kilpaonginnassa ja miten kehittää Suomen maajoukkuetta?

PEKSU: Harrastajia on saatava lisää, eritoten nuoria miksei vanhempiakin. Samaten isoja kisoja on pakko saada lisää, on vaan lähettävä madaltamaan kynnystä tulla kisoihin ja isoja bonus kaloja on saatava siimanpäähän nuortenkin vaikka sitten kädestäpitäen. Onginnalla on vähän paska leima kalliina puuhasteluna kalojen kanssa joita ei edes syödä. Ihmisille olisi vaan jotenkin opetettava että esim. karppi on parempi elävänä siimanpäässä kuin kompostissa pilalle menneen lounaan päätteeksi(ei hän shakinpelaajatkaan syö pelinappuloitaan pelin jälkeen), samoin mielestäni on haasteellisempaa pyydystää 0,5kg särki onkimalla kuin 5kg hauki virvelillä, tämän ymmärtäminen ei olekkaan kaikille kalamiehille ihan yksinkertainen juttu.

Ulkolaiset kontaktit ovat tärkeitä ja niitä tulisi kehittää niin että ne eivät olisi muutaman miehen puheitten takana vaan kontakteja (luotettavia) olisi useilla.

Nuorille ja naisille on hyvä on antaa 1.5 kerroin .Se on koettu ainakin omissa kisoissamme hyväksi motivaattoriksi jolloin kaikki voi kisata tasapuolisesti keskenään ilman sarjoja ,sukupuoleen katsomatta.

 KV kisoissa olemme liian varovasti liikkeellä (ongitaan  sijaa 10), pitäs ajatella miten voimme tulla nurkan takaa jollain omalla jutullamme ,tässä on toki kehityttykkin. Kunnon syöttimäärillä olisi toki päästävä harjoittelemaan jo kotimaassakin ilman konkurssia. On turhaa kopsata isojen poikien metodiikkaa kokonaan kun he ovat ammattilaisia, päinvastoin . Ennakkoluulottomasti tulisi koittaa jotain omiakin juttuja ja unohtaa ajatuksen että me emme voi voittaa ”pirulauta, toki me voidaan voittaa” ei noi huiputkaan aina kaikkea ole koittaneet ja ylläri momentti on olemassa jopa heidän leipä työssäänkin. Siihen tarvitaan toki hirvee tuuri mutta joku sen lotonkin aina lopulta voittaa ja lähellä on moni jo kävässyt. Suomessa on varmaan lähes parhaat survarit maailmassa ja niitä on suht ”helppo” kaivella itsekkin , vielä kun oppisimme käyttään tonkin valtin jotenkin.

KILPAONKIJA: Miten saamme nuoria enemmän mukaan kilpaonkitoimintaan? Pitäisikö järjestää joku tapahtuma nuorille kesäisin?

PEKSU: Pitäisi, ja olen itsekin sellaista ajatellut järjestää. Esim.  pariosainen kesäinen onkikoulu. Tosin apua ja joku guru joka oikeesti osaisi homman paremmin kuin minä, (koen olevani  vähän huono opettaja kun sählään itsekin ja musta saa herkästi  ylimielisen kuvan kun sanon aikasta herkästi kummalliseen sävyyn ,en koe kuitenkaan olevani ylimielinen, sori jos joskus se siltä vaikuttaa). Järkään kyllä isoa kalaa alle, luvat ja vaikka välipalamakkaratkin jos joku hommaa gurun ja innokkaita nuoria. Mitä mainioin opetus areenahan tossa jo onkin.

KILPAONKIJA: Miten tärkeä oikea mäski mielestäsi kilpailussa on?

PEKSU: Onhan se toki tärkeä että se toimii niin jotta kalat löytävät onkipaikallesi ilman että siinä pyörisi miljoona pikku kalaa joita et ole pyydystämässä. Se ei kuitenkaan ratkaise voittajaa että onko sinulla porukan paras houkutin vaan kuinka sen saat toimimaan parhaalla mahdollisella tavalla. Heikomminkin toimivalla mäskillä voi voittaa kisan jos kuitenkin käytät sitä oikein ja pidät huolta oikeanlaisesta ylläpidosta ja siittä että mäskissäsi on sellaista ”lihaa” mitä kalat syö. Se pitää kalan ruudussa ja syönti aktiivisuus houkuttaa uusiakin kaloja boksiin. Toki eri kalalajit poikkeavat toisistaan rankasti juurikin tässä suhteessa, kun särki ongella houkuttelet parvea niin karppi kalassa houkuttelet kalaa yleensä yksikerrallaan. Mäskiin pitäisi myöskin voida luottaa kuin kallioon, Silloinhan luot kalalle sen mahkun ottaa onkeesi. Totuus on että jos syötät mäskiä johon luotat ,hajustat sen oikeen ja tarjoilet sen kaloille edes suht oikein ,tulevat kalat kyllä luoksesi. Ei ole mitään salatiedettä että jos laitat esim. Sensasin bremestä, lisäät leipajauhoa, Basukkaa matohakkelusta ja liimiä, ongit 20-30cm ylisyvästä nipulla lehtimatoja saat ennemmin tai myöhemmin nipun lahnaa..

KILPAONKIJA: Mikä on PEKSUn "salaisuus"? Miten olet noin ”jäätävän hyvä” nuoresta iästä huolimatta?

PEKSU: En ole jäätävän hyvä, rakastan kalastusta, innostun herkästi, minulla on onkiessa hauskaa, enkä anna herkästi periksi oli keli tai paine muuten kuinka kova vaan .  On tosi hienoa oppia uusia juttuja kikkoja ja tekniikoita, lisäksi olen hyvässä seurassa ja olen ollut onnekas kun on päässyt ulkomaille katsomaan ja oppimaan isoihin kisoihin, luotan tekemiseeni yleensä .Jos on jokin salaisuus niin se lienee toi että aika usein nykyisin (haistan) että mitä pitäs tehä. Sitä on aina toteltava , aikasta usein tuo mututuntuma on aikasta oikeassa. Sillä on moni kisa pelastettu viimeminuuteilla ja usein isolla erikoiskalalla. Joskus kun en ole totellut niin erän jälkeen on iso murjaani käynyt näytillä vähän kun ilkkumassa että tällainenkin oli tarjolla.

KILPAONKIJA: Jos olisit Suomen Mark Downes, ketkä 6 muodostaisivat Suomen maajoukkueen?

PEKSU: Jouni, Pönni, Lasse, Matti ja Sami, kapteeniksi Pete .Loistavia onkijoita joka ukko. Toki jos paikka olisi puhtaasti kalle mesta vaihtasin muutaman ja moni on lähellä näitä ukkeleita. Tummoisten Kemoonien vieressä kuin Seppo on kiva onkia saa pikkusen extra puristusta.

KILPAONKIJA: Kenen onkijan haluaisit vihoviimeisenä viereiseen ruutuun Suomessa? Entä ulkomailla?

PEKSU: Ulkomailla italialaisista en oikeen piittaa, sitä huutamista ja toisten onkijoitten onginnan protestointi lyö välillä tosipahasti yli. Itessään niissä yleensä eniten vikaa on. Kaikki on tervettulleita  viereen ja yleensä jos saa viereensä hyväksi tunnetun onkijan esim.(Sakkaran)niin siitä saa itsekin lisäkeskittymistä. Sellaiset tiukat väännöt kuten Pönnin vieressä iltakisoissa Pahiksella viime keväänä tekee setistä tosi mielenkiintoisen. Silloin voi oppia uuttakin kun on tiukassa välissä kuten tuolloinkin (pää pelaa paremmin).

KILPAONKIJA: Mieluisin kalalaji onkia?

PEKSU: Ruutana- koskaan ei voi tietää varmuudella mitä ne tahtoo. Onko sinulla joku koukussa, oliko tuo pikkuinen tuuppaisu tärppi ja kun vihdoin saat sen koukkuun on meno tyylikkään jääräpäistä jumpsutusta. Yhden koukutus myöskin johtaa usein pikkuseen putkeen joten sumpussa paino nousee nopeasti. Mielestäni ruutana on myöskin nätti kala kultaisen kuparisine kylkineen eikä onginta tarvitse kauheeta mäski/syötti määrää ,päinvastoin. Pikkasen alkuun varovasti kupilla tummaa mäskiä kasteria karpästä, matoja, maissia pari ja ylläpitoon kannattaa panostaa . Joskus tuntuu että myöskin syötin asettelulla koukkuun on merkitystä ,ovatten aikasta nirppanokkaisia. Tässä puuhassa on niillä pikku seikoilla hirmuinen merkitys. Samassa setissä voi koukkuun napata samoja tapoja hivenen rajummilla eleillä noudattava suutari joka kuperine evineen voimakkaine ryntäyksineen ja katsettasi seuraavine silmineen on myöskin upea onkikala.

KILPAONKIJA: Mielestäsi Suomen tasapuolisin kilpailupaikka?

PEKSU: Saimaankanava.

KILPAONKIJA: Kumpi sinulle on tärkeämpää, henkilökohtainen menestys vai joukkuemenestys?

PEKSU: JOUKKUE. Olen kyllä valmis pistämään itseni täysillä likoon joka kerta joukkueen eteen vaikka se sitten maksaisi henkilökohtaista sijoitusta. ”Yhessä mennään,kävi miten kävi!”.

KILPAONKIJA: Mikä on mielestäsi suurin "jarru" Suomen kilpaonginnan kehittämisessä?

PEKSU: Harrastaja määrä ja liiallinen pikkukalanpaljous. On toki totta että suomalaisia on kokonaisuudessaankin saman verran kuin esim. Palestiinalaisia ja kalastusta on tarjolla niin monenlaista uistelusta-atrastukseen. Jippojen salailu ei ole mielestäni mikään ongelma vaikka niin monesti väitetään. Aina on parempiakin metodeja ja mäskiseoksia jolloin  salaisuudella menestyjä joutuu pian hakeen uuden jujun. Maahan muuttajat voisivat olla potentiaalista sakkia kilpaonkijoiksi he kun tuntuvat olevan innokkaita onkimaan muutenkin, kuinka tämä toteutettaisiin ”ei hajuakaan”. Onkimestojen ja julkisuuden puutteeseen on pikkusen haettu kanavia vaihtelevalla menestyksellä. On toki vaikeeta harjoitella ison kalan pyyntiä jos lajia ei vesistössä ole, eikä pikku säret juuri kanna kauas harrastajia. Kunnon kalleja ,suutaria, isoja lahnoja, täysiä haavillisia kalalehtien kansiin ja metodiikkaa tutuksi. Paikkoja kuten Pahis ja Ponni tarvitaan. Tulevaisuus saa näyttää tuoko nuo uusia innokkaita onkijoita. Kysymys kait kuuluu onko onginnasta haastamaan esim. järvilohen ja kirjobroilerin pyynnin tekniikkaa tihkuvilla romuilla ja juppi veneillä. Samaten edes sägä kv mitali potkisi varmasti tuulta tähän lajiin ja pidän aina kaikille peukkuja kun ovat ulkomailla, josko nyt onnistuisi. Majoitus jutut olisi myöskin  hyvä jos ne olisivat noissa kaukomatkojen kisoissa sellaisia että voisi ton (after fishing) tilaisuuden viettää muitten joukkueittenkin kanssa jolloin kokemukset/itsekehutkin saisivat hetkensä. Se lisää porukka henkeä ja informaatio kiertää muittenkin joukkueitten kesken. Tällaisia hetkiä aina odottaa esim. Saimaalta.(voihan siinä juoda pari kaljaakin saunoessaan).

KILPAONKIJA: Mitä mieltä olet Suomen kisoissa käytettävistä syöttirajoituksista?

PEKSU : Ihan ok. Syötit on vaan suomessa tosi kalliita ja hintoja pitäisi jollain ilveellä saada alas ettei kellään nuorella laji jäisi ainakaan syöteistä kiinni. On toki perusteltua että joissain kisoissa rajoitetaan syöttimäärää, kuten on tehtykkin jos paikka on ylisyötölle sieltä herkemmästä päästä.

KILPAONKIJA: Balling in vai Cupping in?

PEKSU:Sekä että .Molemmat sujuu ja molemmilla on hetkensä. Riippuu tosiaankin kisasta ja kalalajista mitä tavoitellaan, samoin kala määrästä. Esim Lempäälän kanavaan on aivan turhaa kupittaa mitään, samoin Kalajärveen, sensijaan Pahikseen kupitan kaiken, koska sielä kala tulee nopeammin mäskille jos kupittaa ja syöttöalueen/alueet saa tosi pikkuiseksi jolloin 1 kalakerrallaan onginta on helpompaa.

KILPAONKIJA: Jos sinulla olisi laittaa 3000€  uuteen parttiin ja vain parttiin, mikä se olisi?

PEKSU: En oikeen perusta noista merkeistä ja malleista(en siis ymmärrä niitä hienouksia) ottasin jonkun esim, Milon tyrnän karppi mailan, pikku paloineen tasan 13m johon ostaisin  loppurahoilla karsiä . Oisipa kerrankin riittävästi kärsiä joka tilanteeseen ja lankavahvuuteen. Kyllä se painavampikin maila pysyy tumpussa jos pysyy tuurakin. Partin keveydellä ja merkillä ei kaloja sumppuun saa yhtään lisää .Nykyisin halvemmatkin vavat on aikasta hyviä ja tosi monikäyttöisiäkin .

KILPAONKIJA: Minkälaista touhu on Lempäälän kalakerhon joukkueen sisällä? Tuleeko se Suomen mestaruus joskus?

PEKSU: Touhu on innostunutta, aika tiivistäkin, huumori kukkii ja olemme  hyviä kavereita onginnan ulkopuolellakin .

Mitali tulee, kun aika on kypsä. Meillä on todelliset valttimme ja kun saamme ne kunnolla kasaan, taktiikanmuotoon, joka ei mene liiallisiin hienouksiin niin jyräämme. Ulkomaan kontaktikin löytyy ja sitä on pidetty yllä molemmin puolin ,se on tuonut uusia ajatuksia joukkueellemme. Perus paketti on meillä hyvä mutta hienostelu ongintaan oikeen ohuilla ja hentosilla vehkeillä meistä ei vielä ole. Kela hommaa pitää joka jätkän harjoitella.

Joukkueestamme löytyy aika laaja ikä skaala joka on iso etu moniin muihin verrattuna kun kokemusta on kymmenistä onkikausista ja paikoista. Asioista sovitaan porukalla eikä ketään tuomita vaikka se huono päivä sattuu  kohalle väärään kisaan. Mielestäni asiantuntemus syöttiasioihin on meillä tosi hyvää ja kavereita yritetään aina porukalla neuvoa.

KILPAONKIJA: Mielestäni Loimijoki(Jokisivu) eikä Kyrkösjärvi sovi karsintapaikoiksi niiden suuren epätasaisuuden takia, mitä mieltä olet näistä paikoista maajoukkuekarsintapaikkoina?

PEKSU: Kyrkkäristä en sano mitään kun en siellä onkinut mutta jutuissa kuulosti aika arpajaisilta. Loimijoki on hyvä onkimisjoki muttei tuolta kohdalta (Jokisivu), aivan liian epätasainen. Tuolla joella on paljon parempia onkipaikkoja kuten se autiotalon kohta jossa Pertun kanssa joskus käytiin lahnaonkiharjoituksissa. Jokisivussa on toki toi ylionkimis mahku kelalla mutta se ei paljon auta jos penkka on liian jyrkkä vastapuolellakin.

KILPAONKIJA: Mitä mieltä olet nykyisestä karsintajärjestelmästä? Pitäisikö jotain muuttaa?

PEKSU: En näe juuri siihen pakollista tarvetta. Toki erät voisi olla sen 4h kuten kv kisassakin ja niitä voisi olla 1 per päivä. Telkkareita en toisi takaisin, ei sillä ettenkö osaisi niillä onkia vaan ainoastaan sillä faktalla että niillä ei ulkomailla tee yhtään mitään jollei nyt sitten jotain salakkaa ja aurinkoahventa lasketa joilla ei niilläkään kisoja voiteta eikä kyllä joukkuetta pelasteta pulasta. Niin karmivaa kuin se onkin salakkaakin pitää osata vetää partilla. Jos ei usko niin koittakaapa napata pahiksesta kalle telkkarilla, niinpä- ei onnistu nyt eikä onnistunut aiemminkaan, ulkomaitten kalat on vielä tuotakin vahvenpia ja tärpit nirkoisempia.

KILPAONKIJA: Kuvaile itseäsi kolmella sanalla?

PEKSU: Itseppäinen , periksiantamaton ,höpöttäjä.

 

keskiviikko, 5. lokakuu 2011

-= Suomalaiset Kilpaonki Vaikuttajat =-

Jatketaan haastatteluiden sarjaa: Jouni Lillman, kiistatta yksi Suomen parhaista onkijoista, MM-joukkueen vakiokalustoa.



KILPAONKIJA: Minkä ikäisen aloitit kilpaonginnan?
JOUNI: Ensimmäiset mäskit on sekoitettu 12-13 vuotiaana.
 
KILPAONKIJA: Mikä oli ensimmäinen kalasi ja miten sen sait?
JOUNI: Aivan ensimmäistä en muista, mutta todistusaineistona on valokuva 5- vuotiaana uistimella saadusta 1,7kg hauesta.
 
KILPAONKIJA: Ketä pidät "oppi-isänäsi/-isinäsi", vai oletko kenties täysin itse oppinut?
JOUNI: Oppi-isiä löytyy siitä porukasta, joka on samoihin aikoihin kilpaongintaa aloitellut ja on edelleen maajoukkueissa mukana. Suuri merkitys on myös ollut alan kansainvälisistä lehdistä ammennetusta tiedosta.
 
KILPAONKIJA: Miten hyödyllisenä omalle kehityksellesi pidät ulkomaisia kavereitasi, mm. Guido Nullens? Oletko mielestäsi oppinut heiltä paljon?
JOUNI: Vuosien varrella on hyviä tuttavuuksia syntynyt moneen suuntaan. Ilman muuta heiltä saaduista vinkeistä on ollut paljon apua, etenkin kansainvälisissä kilpailuissa. Pitää kuitenkin aina muistaa, että onginta esim. Belgiassa poikkeaa melkoisesti Suomen onginnasta. Oppeja/vinkkejä tulee soveltaa.
 
KILPAONKIJA: Paras kilpailu jonka muistat?
JOUNI: Kaikki kilpailut, joissa pärjää jäävät mieleen. Eräs parhaista on ehkä Hollannin 2009 MM-kisojen sunnuntai, jossa kilpailun viimeisellä 20 minuutilla tuli neljä lahnaa, yhteensä n. 7 kg, sektori kolmonen. Luottamus siihen, että kala tulee paikalle, ei pettänyt.
 
KILPAONKIJA: Montako kertaa olet edustanut Suomea, missä ja milloin?
JOUNI: Tähän olisi tullut melko pitkä lista paikoista, mutta kootusti; 4 kertaa PM-kilpailuissa, kerran EM-kilpailuissa, 18 kertaa MM-kilpailuissa ja 6 kertaa seurajoukkue MM-kisoissa.
 
KILPAONKIJA: Paras sijoituksesi kansainvälisellä tasolla joukkueessa ja henkilökohtaisesti?
JOUNI: Paras joukkuesijoitus on vuoden 1994 Nottinghamin kuudes. Arvostan kyllä korkeammalle viime vuonna Meridassa saavutettua kahdeksatta sijaa. Henkilökohtaisesti paras sijoitus on vuoden 2003 Slovakian Madunicesta, yhdeksäs, (vanhoilla säännöillä, ilman alasektoreita).
 
KILPAONKIJA: Isoin kilpailusaaliisi ja mistä?
JOUNI: Maailmalla vuoden 1999 MM-kisoissa Toledossa vajaa 30 kg. Suomessa parinkymmenen vuoden takaa Arabian rannassa n. 40 kg (taitaa olla edelleen ennätys voimassa).
 
 
KILPAONKIJA: Turhauttavin kilpailupaikka ja miksi?
JOUNI: Vuoden 2001 Pariisi. Täysin järjetöntä viedä MM-kilpailut keskelle suurkaupunkia aivan onnettomille onkipaikoille. Parttionginta tapahtui pala kerrallaan, kun pakin takana oli 5 m korkea betonimuuri.
 
KILPAONKIJA: Suosikki kilpailupaikka suomessa ja miksi, entä ulkomailla?
JOUNI: Pyrin olemaan ”kaikkiruokainen”. Saimaan kanava tasaisuutensa vuoksi, mutta kyllä Suomesta löytyy muitakin hyviä kilpailupaikkoja esim. Lempäälä ja Kyläsaari. Haasteellisuus lisää mielekkyyttä. Ulkomailla varmaan Slovakian Madunice. Kaksi kertaa olen kanavalla kilpaillut, 2003 MM ja 2009 seurajoukkue-MM. Neljän kilpailun sektorisijoitukset 3,4,6,6.
 
KILPAONKIJA: Isoin kalasi kilpaonkivälineillä?
JOUNI: Mitään isoja en koskaan ole saanut. Suurin taitaa olla viime vuoden kaakkois-Suomen piirinmestaruuskilpailuista Koria penkalta saatu hauki 5 kg.
 
KILPAONKIJA: Kuka on mielestäsi maailman paras kilpaonkija ja miksi?
JOUNI: Eniten arvostan englannin Steve Gardeneria. Syy tähän on hänen tasaisuutensa, ei aina sektorivoittoja, mutta harvoin viidettä sijaa huonommin. Todellinen joukkueonkija.
 
 
KILPAONKIJA: Mitä olet oppinut viimeisen 12 kuukauden aikana, mikä sai enemmän kaloja sumppuusi?
JOUNI:  Syksyinen Italian MM-reissu Ostellatossa oli opettavainen. Upea paikka, teknisesti erittäin haastava, jopa ”isoille pojille”. Opit kisaviikolta ja etenkin keskustelut kilpailun jälkeen eri maiden onkijoiden kanssa taktiikoista ja houkuttelusta toivottavasti lisäävät jatkossa kaloja sumppuun. Pitää aina muistaa ”jälkipyykki” isojen kilpailujen jälkeen
 
KILPAONKIJA: Suosikki välineesi ja miksi?
JOUNI: Pyrin tässäkin olemaan kaikkiruokainen. Välineet vaihtuvat onkipaikkojen mukaan ja parhaiten tiettyyn paikkaan soveltuva väline pitää sillä hetkellä tuntua suosikkivälineeltä. Ei saa kangistua liikaa tiettyihin välineisiin.
 
KILPAONKIJA: Muita harrastuksia?
JOUNI: Pyrin pitämään kuntoa yllä ympäri vuoden.
 
KILPAONKIJA: Tavoitteet kilpaonginnan suhteen?
JOUNI: Pari vuotta sitten kyläillessämme Guidon luona Belgiassa katselin haikeana hänen hyvässä järjestyksessä ollutta pokaalikokoelmaansa (MM ja EM-mitalit roikkuivat toimistohuoneen patterin termostaatissa ja hyllyt notkuivat sikin sokin pokaaleista). Guido totesi, ”every fisherman dream is to be world champion”, eikö siinä ole tavoitetta.
 
KILPAONKIJA: Mikä motivoittaa sinua kilpailemaan yhä uudestaan ja uudestaan?
JOUNI: Kilpailuvietti ja voitontahto.
 
KILPAONKIJA: Kuinka tärkeänä pidät "arvontaonnea"?
JOUNI: Arpaonnella on osansa menestyksestä, mutta menestyäkseen pitää voittaa myös huonoilta paikoilta. Ei pidä heittää pyyhettä kehään, jos arvonnassa tulee sisäreuna.
 
KILPAONKIJA: Mitä mielestäsi voitaisiin parantaa Suomen kilpaonginnassa ja miten kehittää Suomen maajoukkuetta?
JOUNI: Lisäämällä kovatasoisia kilpailuja. Baltic Cup on tästä hyvä esimerkki. Osallistuminen kansainvälisiin kilpailuihin tuo aina uutta. Jos olisi mahdollista, tulisi maajoukkueiden vierailla tulevalla kilpailupaikalla etukäteen.
 
KILPAONKIJA: Miten mäskit ovat mielestäsi kehittyneet siitä kun aloit niitä käyttämään?
JOUNI: Alkuaikoina mäskit sekoiteltiin erilaisista perusaineista, kaurahiutaleita myöten (sama tarina varmaan kaikilla, samoihin aikoihin kilpaongintaa aloittaneilla). Olen kyllä kuullut, että (jotkut) tekevät vielä tänä päivänä. Valmiiden mäskisekoitusten saatavuuden parantuessa ja lukemattomia kokeilleena, olen omasta mielestäni löytänyt toimivat valmissekoitteet. En tee enää omia sekoituksia, vaan luotan kaupan hyllystä saataviin pusseihin. Itse asiassa eri mäskien ja hajusteiden kirjo on vuosi vuodelta kaventunut muutamaan tuotteeseen, jotka ihme kyllä toimivat meillä ja maailmalla. Pääpaino on siirtynyt mäskin toimivuuteen sekä liimeihin. Tänä päivänä mäskillä on vain osatehtävä. Luottamus ennen kaikkea.
 
KILPAONKIJA: Miten tärkeä oikea mäski mielestäsi kilpailussa on?
JOUNI: Kuten edellä mainitsin, muutamat hyväksi havaitut tuotteet toimivat lähes paikassa kuin paikassa. Esim. Sensas Etang ja Gros Gardons sekoitus löytyy monen maan mäskiämpäristä. Yksinkertaisuus ennen kaikkea! Mäskien ja liimien väri on viime vuosina korostunut.
 
 
KILPAONKIJA: Mikä on Jounin "salaisuus"? Miksi olet vuosi toisensa jälkeen maajoukkueessa?
JOUNI: Kyllä se on kokemus, mitä vuosien varrella on karttunut. Sitä ei valitettavasti voi ostaa kaupasta.
 
KILPAONKIJA: Jos olisit Suomen Mark Downes, ketkä 6 muodostaisivat Suomen maajoukkueen?
JOUNI: Onneksi en ole Suomen Mark&Mark, eikä valintaa tarvitse tehdä. Mutta, jos katsoo viime vuosien joukkueita, niin samat ukot siellä on vuodesta toiseen, karsittiin sitten Saimaalla tai Kyläsaaressa, telkkareille tai ilman telkkareita.
 
KILPAONKIJA: Kenen onkijan haluaisit vihoviimeisenä viereiseen ruutuun Suomessa? Entä ulkomailla?
JOUNI: Vieruskaverilla ei ole väliä, kaikki on menestyäkseen voitettava.
 
KILPAONKIJA: Mieluisin kalalaji onkia?
JOUNI: Pyrin sopeutumaan kilpailupaikan ja kalaston suhteen. Jos suosikkilaji on särki, niin sillä harvoin pärjää karppikilpailussa.
 
KILPAONKIJA: Mielestäsi Suomen tasapuolisin kilpailupaikka?
JOUNI: Saimaan kanava.
 
KILPAONKIJA: Onko sinulla ajatusta miten saisimme nuoria mukaan kilpaonkitoimintaan?
JOUNI: SVK voisi ottaa asiassa enemmän roolia. Lajia pitäisi tuoda enemmän julki ja että lajissa kilpaillaan  kansainvälisellä tasolla myös nuorissa. Onkijoista löytyy kyllä opettajia tilaisuuksiin.
 
KILPAONKIJA: Kumpi sinulle on tärkeämpää, henkilökohtainen menestys vai joukkuemenestys?
JOUNI: Joukkuemenestys. Tiimityöskentelyllä saavutetaan sekä joukkue että henkilökohtaisia tuloksia. Viikon harjoitteluaika on monasti hyvin lyhyt oikean taktiikan löytämiseen. Yksin se on vielä vaikeampaa.
 
KILPAONKIJA: Mikä on mielestäsi suurin "jarru" Suomen kilpaonginnan kehittämisessä?
JOUNI: Onkijoiden lukumäärä. Mitä enemmän harrastajia, sitä enemmän kilpailua. Aktiivi harrastajia pitäisi löytyä lisää.
 
KILPAONKIJA: Mitä mieltä olet Suomen kisoissa käytettävistä syöttirajoituksista?
JOUNI: Mielestäni Suomen syöttirajoitukset ovat ok. Syöttimäärät eivät ole ongelma, vaan niiden hinta. Maksamme ylivoimaisesti Euroopan kalleinta hintaa syöteistä. Jos esim. kärpästoukkalitra maksaa meillä 18,5 euroa + rahti, saa saman toukkalitran Italiasssa kuudella eurolla. Tähän pitäisi saada muutos.
 
KILPAONKIJA: Balling in vai Cupping in?
JOUNI: Riippuu paikasta. Alkuhoukuttelu usein käsin, mutta ylläpito kupilla.
 
KILPAONKIJA: Jos sinulla olisi laittaa 3000€  uuteen parttiin, mikä se olisi?
JOUNI: Viime vuodet on käyttänyt Sensaksen partteja. Pysyisin melko varmasti samassa merkissä.
 
KILPAONKIJA: Mielestäni Loimijoki(Jokisivu) eikä Kyrkösjärvi sovi karsintapaikoiksi niiden suuren epätasaisuuden takia, mitä mieltä olet näistä paikoista maajoukkuekarsintapaikkoina?
JOUNI: Eiväthän ne aivan Saimaan veroisia ole, mutta useamman kilpailun perusteella epätasaisuudet kyllä tasoittuvat. Molempien paikkojen tuloksia katsellessa kärki näyttää kuitenkin melko tutulta.
 
KILPAONKIJA: Mitä mieltä olet nykyisestä karsintajärjestelmästä? Pitäisikö jotain muuttaa?
JOUNI: Parempaan suuntaan ollaan menty. Jos jotain pitäisi muuttaa, niin lisäisin yhden erän. Yhteensä kuusi erää, josta viisi parasta huomioitaisiin. Tämä myös tasoittaisi ”epätasaisia” paikkoja tai huonoa arpaonnea. Esim. ensimmäinen viikonloppu keväällä, toinen elokuussa ja kolmas syyskuun lopussa.

Iso kiitos Jounille nopeesta vastauksesta!

sunnuntai, 2. lokakuu 2011

Miesten kilpaonginnan EM-kisat 24-26.6. 2011. Opole, Puola.

Kilpaonginnan Euroopan mestaruuskisat käytiin etelä Puolassa sijaitsevassa kaupungissa Opolessa n. 100 km Tsekin tasavallan rajalta. Kisapaikkana oli Ulgi-kanava joka on n. 40-50 m leveä ja syvyys vaihteli 2-4m täysi partti onkietäisyydellä mitattuna. Kanavan virtaus oli hyvin vaihteleva ja onginnan suhteen normaali olosuhteissa vaati aika suuria kohoja, eli ” tikkareita” 8-20g välillä, mutta toisaalta taas oli päiviä kun ihan normaalit kohot 2-5g oli ihan passeleita.

Suomea edustamassa oli näissä kisoissa seuraavat henkilöt:  Jyri Bemerståhl, Marko Ekroth, Jarmo Heinonen, Jarno Lindfors ja Matti Viskari. Kapteeneina toimi Simon Gray ja Ville Rämä ja avustajina Minna Heinonen - Bemerståhl ja Pirjo Nikunen. Alun perin itse kisa piti olla Poznan kaupungissa, mutta keväällä aiheutuneet suuret tulvat vaikutti siihen että kisat siirrettiin Opolen kaupunkiin. Opolen Ulgi kanava ei myöskään säästynyt tulvilta vaan veden korkeus oli noussut lähes kymmenen metriä ja kovat virtaukset oli pyyhkäissyt pois kaiken mitä kanavassa oli, mukaan lukien suurin osa kaloista. Joukkue oli tehnyt pitkin talvea suunnitelmat ennakkotietojen perusteella että miten ja millä siellä tulisi onkia.  Ostettiin Puolalaisia DVD-tä ja analysoitiin niitä tarkasti, valitettavasti luonnonilmiöt muuttivat vähän asioita. Alkukesän käydyt kisat antoivat merkkejä siitä että kanava ei ollut mitenkään kalarikas. Kansainvälinen kilpailukomitea oli pyytänyt moneen otteeseen järjestäjiltä lupaa istutuksiin, mutta Puolassa poliittinen viidakko ei siihen suostunut. Jostain syystä kovan paineen alla oli järjestäjät istuttanut kalaa kisojen edeltävänä iltana n.2000kg kalaa kanavaan kenenkään tietämättä, joka ilmeni yleiseen tietoon toisen kisapäivän päättyessä.

 Kisaviikko

Maanantai

Ennakkotietojen perusteella tiedettiin että kala oli hyvin niukassa ja ensimmäinen treenipäivä meni kanavan tutustumiseen, välineiden virittelyyn toisin sanoen oli vapaat harjoitukset. Kokonaissaalis viiteen mieheen oli muutamia ahvenia ja salakoita koko päivän aikana. Se mikä selvisi oli että 13 metrin partilla oli mahdollisuus sada muutamia ahvenia tai lahnoja riippuen kisa-alueesta. Asia mikä myös selvisi hyvin nopeasti oli että houkutusaineiden ruokapitoisuus ja syöttien määrää piti vähentää koska tulokset vaihtelivat yleisesti  vaan 50-300g välillä.

Ekan lahnan punnitus. Kuva: Jarno Lindfors

Tiistai

Lähdettiin  ihan eri idealla kuten maanantai päivänä. Saven eli ”liimin” lisääminen ja mäskin osuus oli huomattavasti pienempi. Myös ns. elävien syöttien määrä mäskin seassa vähennettiin roimasti. Esimerkiksi alkumäskäyksessä oli vain 1 dl pientä surviaista ”jokeria” ja sen lisäksi ideana oli että ns. houkuttelun  ylläpidossa lisättiin vain  vähän jokeria. Ylläpidossa ei käytetty mäskiä lainkaan vaan kahta eri savilaatua. Idea oli hyvin yksinkertainen: Kalaa oli vähän joten riski sen ylisyöttämiselle oli hyvin helppoa ja jos liikaa syöttejä tarjolla niin kalan kiinnostus koukkusyöttiä kohtaan lopahtaa. Kaiken tämän lisäksi oli myös tärkeätä syöttää ruoka pienelle alueelle. Virtauksen heikennettyä  kohojen kantavuus tiputettiin  1-8 grammaan. Kokeiluja myös tehtiin. Jarmo sai kunnian kokeilla Lempäälä ihmemäskiä ja siihen lisättiin vielä matohakkelusta. Saldo yksi ahven. Totuus on se että kun kala liikkuu muutamien yksilöiden parvissa niin ei se ole mäskistä kiinni, ja kun pyytäjiä on toista sataa niin ei se helpota asiaa yhtään. Mäskin osuus tämän päivän kilpaonginnassa on kuitenkin hyvin pieni osa  kokonaisuutta. Tämän päivän harjoituksissa ongittiin kaikki 13 metrin parteilla ja Matti Viskari onnistui päihittämään F. Gabban joka oli hänen vieressä. Alueella nähtiin ensimmäiset pinnassa käyneet lahnat, mutta valitettavasti vastarannalla. Tämä alue osoittautui myös missä voisi saada lahnaa.

Viikon parhaat treenisaaliit: Matti Viskari 720g ja Jarno Lindfors 970g.

Keskiviikko

Päivä harjoitusteeman oli lisätä jokerien määrää ja yrittää kalastaa niin että syötti vajoaisi hitaasti pohjaa kohti ns. ”on the drop ”-menetelmällä. Koska isoja kaloja ei saatu kun muutamia niin pienen kalan ongintaa oli pakko ottaa kuvioon mukaan. Niitä ei kuitenkaan saatu riittävästi. Pieniä kaloja oli mitä saatiin salakoita, mutta nekin vai ui ohi syötin. Muita pieniä kaloja mitä saatiin oli töröjä ja mutuja.

Tyypillinen koko päivän saalis Ulgi kanavasta: salakoita, töröjä ja viikon ainoa särki Kuvat: Matti Viskari

 Torstai ja Perjantai

Toiseksi viimeinen harjoituspäivä ja tässä vaiheessa oli vähän laadittava taktiikka kuten itse kisassa. Taktiikka oli seuraava: 13 m partti, 6 m partti ja pikkukalaa 2-3m teleskoopilla. Pitkällä vavalla haettiin  niitä muutamia tai yhtä bonus-kalaa joka olisi voinut olla ahven tai lahna. Ahvenet oli siinä 80-400g luokkaa ja lahnat puolesta kilosta ylöspäin. Mitä huomattiin harjoituksissa että meni n. 50-60 minuuttia ennen kuin ekat tärpit tuli pitkältä. Kuuden metrin partin idean oli että sillä haettiin sitä kalaa eri kohdasta, eli nyt onkijan piti olla aktiivinen ja esimerkiksi aloittaa niinettä piti heittää pitkälle kuin ylettyi mutta kohon lähestyessä rajaa niin se oli vain enää kolmen metrin päässä onkijasta. Eli haettiin kalaa koko sektorialueelta. Tälle etäisyydelle käytettiin houkutteena muutamia savipalloja missä oli vähän jokeria ja muutama pikkutoukkia nimeltä ”pinkie”. Tällä taktiikalla yritettiin saada töröjä, salakoita ja ahventa. Lähiongintaan käytettiin pelkästään hienoa savea houkutteluun. Kohojen koot vaihtelivat 0,1-0,3g ja koukun koot 26-22.

Perjantaina mentiin tavallaan samalla taktiikalla koska nyt piti vain loppuun hioa välineet kuntoon. Salakan onginta osoittautui erittäin tärkeäksi ja perjantain harjoitusalue oli kaikkein virtaisin ja karuin alue. Se sijaitsi myös lähellä patoa ja sen vuoksi keskityttiin vain pikkukalan ongintaan, kuten myös mon muu maa teki.

Kisa viikonloppu

Eka kisapäivä. Tunnelma joukkueessa oli hyvä ja usko taktiikkaan vankka. Joukkueessahan oli myös monta ensikertalaista joten perhosia vatsassa riitti.  Joukkueen minimitavoite oli saada vähintään se 200g/ onkija. Siihen tulokseen pääsi ainoastaan muutamilla salakoilla muiden pikkukalojen lisäksi, jos keskittyisi vain ja ainoastaan pikkukalaan. Ensimmäisen tunnin kohdalla oli tarkoitus tehdä lyhty pisto ja kokeilla sitä” lotto” kalaa ja jos siellä sellainen olisi niin tärppi tulisi melkein heti. Kisaan lähdettiin loppuviikon kehittämällä taktiikalla. Ekan päivän tulokset joukkueen osalta vaihteli 10g-toistasataan grammaan. Allekirjoittaneen kalojen keskipaino oli ekana päivänä 1,23 g ja lukumäärä oli 80kpl. Sunnuntai meni aika samalla taktiikalla siinä onnistui parhaiten Matti ja Jarno. Itse huomasin että paukut loppuivat ja tämä uusi neljän tunnin osakilpailu vaatii että lataa akkuja oikein kunnolla ja jakaa voimavaroja siten  että jaksaa vetää koko kisan kunnolla läpi. Sunnuntaina alkoi myös näkyä Puolalaisten matalalla profiililla tehty kalojen istutus. Kisan loppuvaiheessa alkoi tulla sellaisia kaloja mitä ei koko kisaviikkona nähty ja varsinkin kisa alueen  päistä.

Puola voitti henkilökohtaisen mestaruuden ja Ranska joukkueena. Kisat olivat ihan hyvin järjestetty ja puitteet ok.  Kokonaisuudessaan oli joukkueemme hyvin tyytyväisiä ja piti kisaa hyvänä kokemuksena tulevaa ajatellen. Joukkueemme haluaa kiittää tukijoitaan: Suomen vapaa-ajankalastajien keskusjärjestö ry, Caster Master,  MH-toimi oy ja Kauko Nenonen T:MI.

Kirjoittaja: Jyri Bemerståhl

Jyrille paljon kiitoksia kisarapsasta!

 

lauantai, 1. lokakuu 2011

Kauden kovin saalis 2011

3500g ja 52cm ja "väsytyksen" hoiti Alejandra! Tähän on hyvä kausi lopettaa :D