Tällä kertaa vuoroon pääsee seuratoverini Pekka "Peksu" Rintamaa. Kovempaa kalamiestä saa hakee, ensin väännetään 8h Tapolan mustaa jonka jälkeen järvelle kokeen verkot ja jos aikaa jää niin vielä Pahikselle kiusaamaan karpinsukua :D

Peksu ja Meridan MM-kisojen treenisaalista

KILPAONKIJA: Minkä ikäisen aloitit kilpaonginnan?

PEKSU: Taisin olla siinä 12-13v kun ekaa kertaa tuli mentyä kala-pirkkojen järjestämiin tiistai kisoihin. Hommaan oli myötävaikuttanut oleellisesti kilpaonkikurssi jonka Rantalan Pekka ja Pönnin Seppo järjestivät kerhohuoneella ja jota sitten jatkettiin Iideksenrannassa. Kutevat särjet ja säyneet oli hurjalla syönnillä ja siittä se sitten lähti. Vieläkin muistan kuinka kummalliselta se tuntui kun oli kala kokoajan koukussa ,ei tuollaista luomuongella tapahtunut, mäski oli todellista ihmeainetta

KILPAONKIJA: Mikä oli ensimmäinen kalasi ja miten sen sait?

PEKSU: 100g ”Puro” taimen Kurikasta mato-onkimalla, isän pikku avustuksella. Ikää oli sen 2-3v. Itse en sitä muista mutta inkkari tanssia oli piisannut ja tuo vanha siltarummun alunen on vieläkin kalenterissa joka kesälle ns. varauksessa. On siinä eräskin madonpätkä tullut koukkuun silpastua.

KILPAONKIJA: Ketä pidät "oppi-isänäsi/-isinäsi", vai oletko kenties täysin itse oppinut?

PEKSU: Helmisen Pentti (rauha hänen sielulleen).Samoin Pönni ,Hirvelän Timo ja Rantalan Pekka olivat ja ovat edelleen suureksi avuksi. Isäänikään ei pidä unohtaa hän otti taktisen vedon kun huomasi että englannin numero oli 6-7 todistuksessa, tilasi Mach Plussan kotio, lukukauden loppuun oli numero noussut 9nn.(toivottavasti osaan itsekin olla yhtä kannustava tytöille harrastuksisaan kuin hän on ollut kaikki nämä vuodet).

Kuortin Pertun opastuksella opettelin partti hommaa ja kyydillä pääsin sitten Loimijoelle ja Hääkivelle käytännön opastukseen jossa sitten hierottiin monet illat käytännössä noita painotuksia ja taktiikoitakin. Saimaaltakaan en olisi varmaan vieläkään saanut mitään hopeista ilman kädestäpitäen neuvontaa. On toki monia muitakin hienoja herrasmiehiä mutta listasta tulisi liian pitkä.

KILPAONKIJA: Miten hyödyllisenä omalle kehityksellesi pidät puoliammattikalastusta, jota sitkeesti kokopäivätyön ohella jaksat tehdä?

PEKSU: Nykypäivänä siittä on tavallaan hyötyä enämpi kuin aiemmin kun tietää mitä etsii, sitä väkisinkin oppii mitä sää vaikuttaa kaloihin, samoin tuuli, lämpötila ja sitä huomaa kaikkea pientä kuten pohjan laadun vaikutus alueelliseen kalastoon, kuinka kalat lajeittain poikkeavat kaytökseltään. Kalakannatkin vaikuttavat vaihtelullaan toisiinsa ja siinä huomaa välllä jopa tosi kummia laji yhteyksiä. Järveltä saa myös hyvän perus kunnon jolloin sitten jaksaa paremmin puurtaa partin kanssa.

Kalojen ravinnosta oppii aika paljon kun niitä availee ja huomaa kuinka se vuoden ajan mukaan vaihtelee. Samoin kehittyy kalamiehen vaisto tai jokin sellainen se kai on kun haistaa että ”tuonne lahukkaan kannattaisi nyt suunnata ”sitä kyllä kannattaa totella”. Toki kaloista saa rahaakin jota ilman ei ainakaan ulkomaan keikat onnistuisi mutta helpolla se saturainen ei seliltä irtoa.

Järvellä saa olla yksin  hommassa jonka osaa ja josta nauttii, harvemmin on kukaan käskemässä että mitä pitää tehdä ja kuinka nopeasti(toki säännöt on tässäkin ja niitä noudatetaan koska ne on syystäkin laadittu). Samoin oppii ettei periksi annetta vaikka mikä olisi.

Sitä voi toisinaan rentoutua selkä hiessä  -20 pakkasessakin ,sulkavien ja piilevän sotkemien rättien kanssa, jos keli on muuten hyvä/pää tyhjä .Mitään kaikuluotaimia ja paikannus laitteita en käytä enkä sellaisia veneessäni sietäisikään. Jollei kalat pohjakarttojen, kokemuksen ja tuurin avuin löydy, eläkööt.  Näitä voi kaikkia joskus tavallaan soveltaen hyödyntää kisoissa.

Toisaalta järvellä kasvaa ympäristötietoisuuskin, huoli kalakannoista ja ympäristöstä jonka osia kaikki ihmisetkin on.

Vain asiaan vihkiytyneet voi tietää kuinka hieno kokemus on tuoreen kalan haju aamuauringossa kun kaukaa kuuluu merikotkien ja lokkien ruikutus. Siinä kokee olevansa osa jotain jota ei kuitenkaan koskaan voi kokonaan käsittää. Ne on vaan niitä asioita joita ei voi ostaa.

KILPAONKIJA: Paras kilpailu jonka muistat?

PEKSU: No toki espanjan reissu oli se minkä tulen muistamaan vielä ”kuolinvuoteellakin ”. Sain tuolloin sen sektorivoiton joka oli tavallaan oma tavoitteeni ollut alusta saakka kun kilpaa ryhdyin onkimaan. Samoin paikka oli kaunis, hyvä joukkue, paikallista tuntemusta , tekniikat tuttuja, kalat isoja, ilma lämmintä ja saatiin hommaan poikkeuksellisesti keskiviikkona jo aika hyvä ote. Täysin poikkeuksellista mäskissämme oli yksityiskohdat jotka olivat tulosta hyvästä joukkuehengestä jolloin palaverissa ”yksilöiden salainen” arkku on avoinna ja esimerkillisestä kapteenitoiminnasta ”vakoilusta”. Muistaakseni lopullinen luottamus tekemiseen tuli torstaina jolloin kiskottiin kokoporukalla kallea niin että tyrät rytisi ja kerrankin oli tosi harmillista lähteä majapaikalle session jälkeen(olis voinut väsytellä viä muutaman). Myöskin vika reeni meni putkeen kun kaikki taisi saada ison kalan tiukasta paikasta huolimatta.

Arpaonni suosi ekana kisapaivänä ja sain melkein saman lootan jonka olin jo onkinut harjoituksissa  saanut hyvin k/k hypridiä ja kallejakin. Alku maskäys meni ihan nappiin ja jäi jopa aikaa pikkusen rauhoittua ennen ongintaa. Ensimmäinen tönäsy partille ja kalle kiinni heti ,se karkasi kuitenkin mutta sama toistui  ja oli komea avata peli kun muut vielä kiskoi salakkaa 1,5-2kg kallella(unohdin tossa kohtaa salakat vallan). Sama toistui kun sain ongen tärisevin käsin takaisin mäskille, koho jatkoikin suoraan alakertaan ja 2 kalle hirmuisen väännön jälkeen sumppuun(ps muilla ei vieläkään ollut kalleja) sain vielä kolmannenkin kallen ekaan puoleen tuntiin ja karkuutin useamman kun ei siimat vaan kestänyt.  Sitten tuli niitä karasioita mutta ne oli pieniä ja muutkin alkoi kiskoon kalleja. Lisäsin pikkusen mato mössöä ja kissakalaa alkoi sataa tasaiseen tahtiin ja sitten nappas matosyöttiin joku ihmeen bassi  0.5kg  sehän olikin melkonen päristin ja säikytti karasiot sivuun.

Oli tosi tuskainen tunti jolloin moni meni ohi isoilla kaloilla. Kapu kävi jutuilla ja laitettiin oikeen kunnon stikipallo setti ylläpidon lisäksi vetään vikalle tunnille, ja sitten tuli ne hybridit ei isoja mutta runsaasti sain vissiin 20kpl vikaan tuntiin + pikku kallen ja se oli siinä, varmasti paras onkimani tunti ikinä . Muilla onneksi hiljeni samaan tahtiin kun mulla ei. Takana kokokisan tsempannut ja neuvonut ville(raisoni) laski painoja kun punnitus eteni enkä meinannut kestää pöksyissäni.

Fiilis oli mitä upein, sitä oli luvassa lisää kun kuultiin miten muilla oli mennyt.

Seurasi poikkeuksellisen intensiivinen ilta, ei meinannut ohriskaan maittaa kun tiesi mitkä mahikset nyt on . Kun sain itselleni suht hyvän mestan eikä muittenkaan jäsenten arpa ollut kovin suossa, oli meillä hyvät mahikset iskuun. Kylkeeni sain italian paksun veijarin ja toiselle sivulle saman portugalin nuoren herran kuin eilenkin. Aloitin jälleen koittamalla asentokalaa kuten oli taktikoitu ja sehän oli koukussa viiden minuutin jälkeen noin 1,5kg kalle ja taas sama juttu muilla ei viä mitään salakkaa/viiksikisua isompaa mutta muita ei kuulunut.
Koitin kaikki kikan mitä tiesin mutta seuraavaan tuntiin ei kalleja kuulunut,vain pari kissaa ja kun italiaano sai ekan kallen vierestä veti hän niitä 4kpl putkeen hirmuisen sepostuksen saattelemana ja portugalin poika myös ,olin aika soseessa .

Sain vinkin taka raiskiselta että kaverit hivenen levitti mäskipetiä ja lisäsi maissia  laajasti alueelle jossa rigi oli ja koukussa komeili  3 kärpäsen kaverina pikku mato, toimin lisäten hivenen ylisyvää ja saman tien kun olin muuttanut juttuani(syöttänytkin) oli kala itelläni alla kun kuplat ilmaantuivat ja laineritkin.

Sain kalan ilmeisenti kylestään kiinni tai sitten se oli monsteri kokoa silla nauhaa tuli puoleen jokeen asti ja sinnehän se runno väkisin siimat poikki, sama toistui 4 kertaa putkeen joten söi miestä, sitten vasta tajusin laittaa rajumman koneen pakista peliin , sillä sitten loppuun kellistin 3kallea mutta aika ei vaan piisannut enää mihinkään.

Monta kertaa jälkeenpäin olen kisaa kelaillut verkkoja selaillessani ja kiroillut alokasmaisia virheitä joita tuli tehtyä tuossa kisassa, meillä oli avaimet vaikka voittaa helakisa jos olisi ollut hivenen kokemusta enämpi karppi kisoista. Mäski oli penkan jollei paras niin kuitenkin huippu , tiimi oli hyvä ja kaput loistavia, taktiikka kohillaan, ainut mikä kusi oli välineet ,ne ei olleet tarpeeksi jykeviä älyttömän vahvoille kaloille evätkä olleet balanssissa kuten olisi pitänyt.

KILPAONKIJA: Montako kertaa olet edustanut Suomea, missä ja milloin?

PEKSU: Ranskassa Seinellä 01(tyhjänpyynnissä), Portugalissa(välineet hukassa, muletti kisa)Sepon lavetti kiertää vieläkin planeettamme lentokenttiä, Tsekissä(lollari lateja), Unkarissa- Welensellä(pikku lippuja ja kallen lapsukaisia partilla), vuodet sekoo joten 2000 luvulla, Espanjassa toissakesänä. pm,issä Norjassa, Tanskassa, 90 luvulla lahnoja kelalla ja partilla.

KILPAONKIJA: Paras sijoituksesi kansainvälisellä tasolla joukkueessa ja henkilökohtaisesti?

PEKSU: pm hopea henkkoht nuorissa. ja joukkueena sama. espanjan 8 joukkueena, henkkoht varmaan joku himppasen alle100. Omanjoukkueen kanssa on sm mitaleita tullut useampi mutta se kirkkain on kotimaassakin vielä hakusessa.

KILPAONKIJA:  Isoin kilpailusaaliisi ja mistä?

PEKSU: Iidesjärvestä 2.5h 19.6kg pikku särkeä. Kappaleita sain norjasta enämpi eli 255 salakkaa 0.5h

KILPAONKIJA: Turhauttavin kilpailupaikka ja miksi?

PEKSU: Seine/Ranska –( kisoja ei pitäsi pitää mestassa jossa 1 salakkaa voi tuulettaa avoimesti ja jo jossa onginnan jälkeen voi rentoutua 5h ruuhkassa 1 km matkaa)  Suomen kisapaikoista Viidennumero on surkeudessa nro 1(epätasainen , meluisa ,autojen suhteen hengenvaarallinen, sinilevän mureuttama, pikkukala telkkarilla penkka ,joka ei ikinä jaksa sytyttää vaikka siä on joskus voittanutkin. Vehkeittenkin kantoon saa varata jo pelkästään sen 2h)

 KILPAONKIJA: Suosikki kilpailupaikka suomessa ja miksi, entä ulkomailla?

PEKSU: Onpa vaikee arvata että Pahalampi. Pakko mainita saimaakin joka on isommille kemuille paikka nro1. Pahis on lähellä ja siellä on tullut ongittua tosi paljon joten kalat ovat aikasta tuttuja mutta silti aina yllätyksellisiä ja toki kala on isoa ,koukku ihottumaa on miltei jokaisella jota ei muualla suomessa tapaa,(ei tartte paljon odotella kun syötti hylätään tärpistä). Saimaa siksi että metodiikka on moninainen ja voit voittaa mistä vaan jopa erän lopussakin bonareilla.(tasaväkisin jolho suomessa) Ulkomailla on vaikea olla pitämättä Espanjan Meridasta kun sielä tuntui voivan haastaa isot pojat.

KILPAONKIJA: Isoin kalasi kilpaonkivälineillä?

PEKSU: Toi määritelmä ”kilpaonkivälineet” on saanut viimeaikoina vähän uuden merkityksen mutta sanoisin kalle 5.8kg, nro 20 ohutlankasella koukulla 0.12 tapsilla nro 4 nauhalla Iideksestä(väsyttelin keväisessä 2c vedessä sitä tunnin) hirmuinen tuurinkala joka ei meinannut millään sopia haaviinkaan.

KILPAONKIJA: Hauskin kilpaonginta kokemuksesi?

PEKSU: Tulee mieleen yksi kisa Nässyn rannasta kun oli aikasta kova myteri ja ongittiin pitkillä telkkareilla. Helmisen Pena oli vieressä ja sai hyvin kalaa, jopa niin hyvin että innostui nostaan isoja särkiä koppina syliin. Jamppa varoitteli Penaa viereltä”elä rupee ahnehtiin vaan koppaa haavilla”. Tuli tuulen puuska ja särki tipahti kivikkoon, josta Pena sitä yritti koplata käsin esiin.Ei löytänyt kalaa, sen sijaan uusi tuulen puuska tuli ja pätkäsi vavan, kops; ja suötit oli vedessä . Noh Pena pisti tupakiksi ja sanoi että ”kohta varmaan tippuu mäski paljukin” tuli iso aalto ja nielaisi Penan  mäskisangon. Pena koitti sankoa pelastaa haavilla ja kirosi ”kumpa pakki ei menisi enää” ja ei kyllähän sekin veteen molskahti Penan itsensä kera ja lopulta vedessä oli tuo ns lihalaatikko, Pena, mäskisaavi, vavankappaleet, sumppu, syötti kippo ja haavi, jonka varsi oli mennyt rytäkässä myöskin poikki. Noustuaan rannalle Pena sytytti uuden punaisen malboron ja sanoi että”rookit ei muuten kastunu ja tuo särkikin löytyi lopulta kivikosta.” ja nauroi kuten me ympärillä olijatkin. Tuli siinä särelle kilohintaa.

KILPAONKIJA: Hauskin juoru mitä olet kuullut itsestäsi?

PEKSU: Ei liity ongintaan, mutta oltiin joskus ukon kanssa matikka pilkillä Äijälänlahdella Lempäälässä ja oltiin oltu just jossain talkoissa joten oli mukana peräkärry. ###### isäntä luulee ihan oikeesti omistavansa myöskin kalat ja olihan sen pikku Hitlerin pakko tulla taaskin muriseen jotain ryöstökalastuksesta ja siittä kuinka tiet tukitaan ja paikat sotketaan ihmis paskalla yms.. jota ei kylläkään ole tuollakaan tapahtunut .No selvitimme ukkelille vähän siihen sävyyn että” jos hän ei kälppäse pyssynsä kanssa pikaisesti menenmään, niin kairataan se hänen takamukseensa ja jos ei sovi niin venytetään kuustuumasella”. Ukkeli kiroili  ja ammuskeli (kuulemma rusakkoa)viä mennessään .Olihan se rääppänä nähnyt sitten mun pari matikkaanikin jotka oli repulla ja sen peräkärrynkin. Seuraavana iltana olin poikkeemassa Nippon verkossa välinehankinnassa jossa myyjä oli heti iloisesti hihittämässä #####isännästä joka oli poikennut sielläkin kehumassa meitä(liikkeen omistaja on tuon kalastuskunnan puheenjohtaja) ”Kalaa vedetään niin paljon jotta peräkärry tölkulla ja valkohäntä -peuratkin on kaikonneet kun on niin paljon pilkkijöitä” oli ukkeli murissut. Ne oli illan ainoat mateet ja oltiin muuten ainoat pilkkijät koko lahdella. Näin Aniassa pilkitään mateetkin sukupuuttoon. Voi hyvin arvata ollaanko oltu tuon ukkelin kanssa hyvissä väleissä myöhemminkin. Oikea toveri.

 KILPAONKIJA: Kuka on mielestäsi maailman paras kilpaonkija ja miksi?

PEKSU: Alan Skothorn(vai miten se nyt kirjoitetaan) ,Monipuolinen taituri jolla on se jokin jolla saa sen viimeisen ison kalan joka kruunaa kisan. Kaveri on aniharvoin epäonnistunut missään kisoissa ongittiin sitten mitä vaan, millä vaan, milloin vaan. (TOIM. HUOM. Voidaanko sitä sanoa epäonnistumiseksi jos häviää mulle vierestä? :D :D)

KILPAONKIJA: Mitä olet oppinut viimeisen 12 kuukauden aikana, mikä sai enemmän kaloja sumppuusi?

PEKSU: Pitää aina jaksaa loppuun asti oli miten oli. Pelin voi kääntää aivan lopussakin jos siihen vaan antaa kaloille mahkun. Pahiksella käänsin pakkaa viimeminuuteilla 3 kertaa kesänaikana isolla kalalla loppuun, yleensä suutarilla tai lahnalla. Samoin joukkuekavereitten kanssa onkiminen on mitä parhainta reeniä kun voi koittaa uusia jippoja ja silti saada kaloille pikkusen pyyntipainetta, näissä seteissä jäi jotain valkoisen lippiksen kehän sisäpuolellekkin. Jostain kummallisesta syystä myöskin syötti asiassa tuli opittua kummallinen ilmiö kun aina pirun runkusti matoihin suhtautuneet ruutanat käänsi takkinsa syötille ja alkoi syksystä lahnojen tavoille(merkillistä).Jo aikaisemmin keväällä rynnisti maissi syöttinä pintaan jopa heikollakin syönnillä joten sekin homma oli pakko opetella vähän uudesta vinkkelistä että saatiin se pelaan kiitettävästi. Samoin tuli huomattua kuinka kisapaikat voi muuttua hetkessä aivan päälaelleen, sen huomiointi tulee jatkossa olemaan myöskin tarkempaa.

KILPAONKIJA: Suosikki välineesi ja miksi?

PEKSU: Partti. Monikäyttöinen, tarkka ,helppokäyttöinen yleispeli jolla on aina tekoa, oli kala sitten 5g särkeä tai 3kg kallea ja tuolla välineellä saa niitä isoja kisankääntäjiäkin ylös jos balanssi on kohillaan.

KILPAONKIJA: Muita harrastuksia?

PEKSU: Uimassa käyn joskus ihan senkin takia jos ja kun käy haaveri vesillä ja kerran sitä on tarvittukkin. Muuten kaikki touhuilu liittyy kalastukseen mörrittely ruudusta ja ison ahvenen mateen ja haukien pilkkiminen on kivaa jos on aikaa. Kesällä käyn välillä jigaileen aapoja, kuhaa ja syksyllä haukikalassa muutaman kerran. Sienestystäkin tulee aina harrasteltua jos on sieniä. Raksailtua viimeaikoina tullut sattuneesta syystä. Pitäs oikeesti olla valillä kotonakin lasten kassa nyt kun ne viä tuntee isäkseen.

KILPAONKIJA: Tavoitteet kilpaonginnan suhteen?

PEKSU:  Kulta sm –kisoista  joukkueena.. Viiden parhaan joukossa mm/em kisassa jos team Finland olis joskus ,olisi mahtavaa olla mukana. Se pirun barbi on kohta pakko tulla ylöskin asti tai lähen sen onkiin englantiin oppaan avustuksella jos ei muu auta.

KILPAONKIJA: Mikä motivoittaa sinua kilpailemaan yhä uudestaan ja uudestaan?

PEKSU: Joukkueemme Lempäälän Kalakerho .On kivaa puuhata hyvässä seurassa. Jatkan niin kauan kun koen oppivani uutta ja mielenkiinto säilyy. Silloin tietää että on aika lopettaa kun karpin kuplat mäskillä ei saa syttymää ja pulssia nousuun.

KILPAONKIJA: Kuinka tärkeänä pidät "arvontaonnea"?

PEKSU: ”Joka paikasta voi voittaa muttei joka päivä”. Hyvä onkija tarvitsee hyvän arpaonnen mutta kalat on myöskin siittä ongittava sumppuun. Paskastakin paikasta voi kyllä voittaa mutta on lähestyttävä asiaa siltä kantilta miten se olisi tehtävissä ja olisiko ylläri mahkua esim. kuhat turpa suutarit ankerias yms..ns onnen kalat on monesti juurikin noita paskan boksin kaloja ja ne käy myöskin puntariin ja ovat monesti isoja. Myöskin ahven viihtyy monesti paikassa jossa sären sukuiset taas ei ,niistäkin on pienituloksisissa kisoissa iloa, tosin niitäkin täytyy sitten varta vasten yrittää isolla syötillä ,vahvoilla siimoilla ja oikealla taktiikalla syöttämisessä. Paikallis tuntemus nousee tassäkin avainasemaan(tyyli on vapaa mutta pakollinen) .Ei joka boksia voi missään kisassa lähestyä samalla linjalla ainakaan jos mielii henkilökohtaisesti voittaa.

KILPAONKIJA: Mitä mielestäsi voitaisiin parantaa Suomen kilpaonginnassa ja miten kehittää Suomen maajoukkuetta?

PEKSU: Harrastajia on saatava lisää, eritoten nuoria miksei vanhempiakin. Samaten isoja kisoja on pakko saada lisää, on vaan lähettävä madaltamaan kynnystä tulla kisoihin ja isoja bonus kaloja on saatava siimanpäähän nuortenkin vaikka sitten kädestäpitäen. Onginnalla on vähän paska leima kalliina puuhasteluna kalojen kanssa joita ei edes syödä. Ihmisille olisi vaan jotenkin opetettava että esim. karppi on parempi elävänä siimanpäässä kuin kompostissa pilalle menneen lounaan päätteeksi(ei hän shakinpelaajatkaan syö pelinappuloitaan pelin jälkeen), samoin mielestäni on haasteellisempaa pyydystää 0,5kg särki onkimalla kuin 5kg hauki virvelillä, tämän ymmärtäminen ei olekkaan kaikille kalamiehille ihan yksinkertainen juttu.

Ulkolaiset kontaktit ovat tärkeitä ja niitä tulisi kehittää niin että ne eivät olisi muutaman miehen puheitten takana vaan kontakteja (luotettavia) olisi useilla.

Nuorille ja naisille on hyvä on antaa 1.5 kerroin .Se on koettu ainakin omissa kisoissamme hyväksi motivaattoriksi jolloin kaikki voi kisata tasapuolisesti keskenään ilman sarjoja ,sukupuoleen katsomatta.

 KV kisoissa olemme liian varovasti liikkeellä (ongitaan  sijaa 10), pitäs ajatella miten voimme tulla nurkan takaa jollain omalla jutullamme ,tässä on toki kehityttykkin. Kunnon syöttimäärillä olisi toki päästävä harjoittelemaan jo kotimaassakin ilman konkurssia. On turhaa kopsata isojen poikien metodiikkaa kokonaan kun he ovat ammattilaisia, päinvastoin . Ennakkoluulottomasti tulisi koittaa jotain omiakin juttuja ja unohtaa ajatuksen että me emme voi voittaa ”pirulauta, toki me voidaan voittaa” ei noi huiputkaan aina kaikkea ole koittaneet ja ylläri momentti on olemassa jopa heidän leipä työssäänkin. Siihen tarvitaan toki hirvee tuuri mutta joku sen lotonkin aina lopulta voittaa ja lähellä on moni jo kävässyt. Suomessa on varmaan lähes parhaat survarit maailmassa ja niitä on suht ”helppo” kaivella itsekkin , vielä kun oppisimme käyttään tonkin valtin jotenkin.

KILPAONKIJA: Miten saamme nuoria enemmän mukaan kilpaonkitoimintaan? Pitäisikö järjestää joku tapahtuma nuorille kesäisin?

PEKSU: Pitäisi, ja olen itsekin sellaista ajatellut järjestää. Esim.  pariosainen kesäinen onkikoulu. Tosin apua ja joku guru joka oikeesti osaisi homman paremmin kuin minä, (koen olevani  vähän huono opettaja kun sählään itsekin ja musta saa herkästi  ylimielisen kuvan kun sanon aikasta herkästi kummalliseen sävyyn ,en koe kuitenkaan olevani ylimielinen, sori jos joskus se siltä vaikuttaa). Järkään kyllä isoa kalaa alle, luvat ja vaikka välipalamakkaratkin jos joku hommaa gurun ja innokkaita nuoria. Mitä mainioin opetus areenahan tossa jo onkin.

KILPAONKIJA: Miten tärkeä oikea mäski mielestäsi kilpailussa on?

PEKSU: Onhan se toki tärkeä että se toimii niin jotta kalat löytävät onkipaikallesi ilman että siinä pyörisi miljoona pikku kalaa joita et ole pyydystämässä. Se ei kuitenkaan ratkaise voittajaa että onko sinulla porukan paras houkutin vaan kuinka sen saat toimimaan parhaalla mahdollisella tavalla. Heikomminkin toimivalla mäskillä voi voittaa kisan jos kuitenkin käytät sitä oikein ja pidät huolta oikeanlaisesta ylläpidosta ja siittä että mäskissäsi on sellaista ”lihaa” mitä kalat syö. Se pitää kalan ruudussa ja syönti aktiivisuus houkuttaa uusiakin kaloja boksiin. Toki eri kalalajit poikkeavat toisistaan rankasti juurikin tässä suhteessa, kun särki ongella houkuttelet parvea niin karppi kalassa houkuttelet kalaa yleensä yksikerrallaan. Mäskiin pitäisi myöskin voida luottaa kuin kallioon, Silloinhan luot kalalle sen mahkun ottaa onkeesi. Totuus on että jos syötät mäskiä johon luotat ,hajustat sen oikeen ja tarjoilet sen kaloille edes suht oikein ,tulevat kalat kyllä luoksesi. Ei ole mitään salatiedettä että jos laitat esim. Sensasin bremestä, lisäät leipajauhoa, Basukkaa matohakkelusta ja liimiä, ongit 20-30cm ylisyvästä nipulla lehtimatoja saat ennemmin tai myöhemmin nipun lahnaa..

KILPAONKIJA: Mikä on PEKSUn "salaisuus"? Miten olet noin ”jäätävän hyvä” nuoresta iästä huolimatta?

PEKSU: En ole jäätävän hyvä, rakastan kalastusta, innostun herkästi, minulla on onkiessa hauskaa, enkä anna herkästi periksi oli keli tai paine muuten kuinka kova vaan .  On tosi hienoa oppia uusia juttuja kikkoja ja tekniikoita, lisäksi olen hyvässä seurassa ja olen ollut onnekas kun on päässyt ulkomaille katsomaan ja oppimaan isoihin kisoihin, luotan tekemiseeni yleensä .Jos on jokin salaisuus niin se lienee toi että aika usein nykyisin (haistan) että mitä pitäs tehä. Sitä on aina toteltava , aikasta usein tuo mututuntuma on aikasta oikeassa. Sillä on moni kisa pelastettu viimeminuuteilla ja usein isolla erikoiskalalla. Joskus kun en ole totellut niin erän jälkeen on iso murjaani käynyt näytillä vähän kun ilkkumassa että tällainenkin oli tarjolla.

KILPAONKIJA: Jos olisit Suomen Mark Downes, ketkä 6 muodostaisivat Suomen maajoukkueen?

PEKSU: Jouni, Pönni, Lasse, Matti ja Sami, kapteeniksi Pete .Loistavia onkijoita joka ukko. Toki jos paikka olisi puhtaasti kalle mesta vaihtasin muutaman ja moni on lähellä näitä ukkeleita. Tummoisten Kemoonien vieressä kuin Seppo on kiva onkia saa pikkusen extra puristusta.

KILPAONKIJA: Kenen onkijan haluaisit vihoviimeisenä viereiseen ruutuun Suomessa? Entä ulkomailla?

PEKSU: Ulkomailla italialaisista en oikeen piittaa, sitä huutamista ja toisten onkijoitten onginnan protestointi lyö välillä tosipahasti yli. Itessään niissä yleensä eniten vikaa on. Kaikki on tervettulleita  viereen ja yleensä jos saa viereensä hyväksi tunnetun onkijan esim.(Sakkaran)niin siitä saa itsekin lisäkeskittymistä. Sellaiset tiukat väännöt kuten Pönnin vieressä iltakisoissa Pahiksella viime keväänä tekee setistä tosi mielenkiintoisen. Silloin voi oppia uuttakin kun on tiukassa välissä kuten tuolloinkin (pää pelaa paremmin).

KILPAONKIJA: Mieluisin kalalaji onkia?

PEKSU: Ruutana- koskaan ei voi tietää varmuudella mitä ne tahtoo. Onko sinulla joku koukussa, oliko tuo pikkuinen tuuppaisu tärppi ja kun vihdoin saat sen koukkuun on meno tyylikkään jääräpäistä jumpsutusta. Yhden koukutus myöskin johtaa usein pikkuseen putkeen joten sumpussa paino nousee nopeasti. Mielestäni ruutana on myöskin nätti kala kultaisen kuparisine kylkineen eikä onginta tarvitse kauheeta mäski/syötti määrää ,päinvastoin. Pikkasen alkuun varovasti kupilla tummaa mäskiä kasteria karpästä, matoja, maissia pari ja ylläpitoon kannattaa panostaa . Joskus tuntuu että myöskin syötin asettelulla koukkuun on merkitystä ,ovatten aikasta nirppanokkaisia. Tässä puuhassa on niillä pikku seikoilla hirmuinen merkitys. Samassa setissä voi koukkuun napata samoja tapoja hivenen rajummilla eleillä noudattava suutari joka kuperine evineen voimakkaine ryntäyksineen ja katsettasi seuraavine silmineen on myöskin upea onkikala.

KILPAONKIJA: Mielestäsi Suomen tasapuolisin kilpailupaikka?

PEKSU: Saimaankanava.

KILPAONKIJA: Kumpi sinulle on tärkeämpää, henkilökohtainen menestys vai joukkuemenestys?

PEKSU: JOUKKUE. Olen kyllä valmis pistämään itseni täysillä likoon joka kerta joukkueen eteen vaikka se sitten maksaisi henkilökohtaista sijoitusta. ”Yhessä mennään,kävi miten kävi!”.

KILPAONKIJA: Mikä on mielestäsi suurin "jarru" Suomen kilpaonginnan kehittämisessä?

PEKSU: Harrastaja määrä ja liiallinen pikkukalanpaljous. On toki totta että suomalaisia on kokonaisuudessaankin saman verran kuin esim. Palestiinalaisia ja kalastusta on tarjolla niin monenlaista uistelusta-atrastukseen. Jippojen salailu ei ole mielestäni mikään ongelma vaikka niin monesti väitetään. Aina on parempiakin metodeja ja mäskiseoksia jolloin  salaisuudella menestyjä joutuu pian hakeen uuden jujun. Maahan muuttajat voisivat olla potentiaalista sakkia kilpaonkijoiksi he kun tuntuvat olevan innokkaita onkimaan muutenkin, kuinka tämä toteutettaisiin ”ei hajuakaan”. Onkimestojen ja julkisuuden puutteeseen on pikkusen haettu kanavia vaihtelevalla menestyksellä. On toki vaikeeta harjoitella ison kalan pyyntiä jos lajia ei vesistössä ole, eikä pikku säret juuri kanna kauas harrastajia. Kunnon kalleja ,suutaria, isoja lahnoja, täysiä haavillisia kalalehtien kansiin ja metodiikkaa tutuksi. Paikkoja kuten Pahis ja Ponni tarvitaan. Tulevaisuus saa näyttää tuoko nuo uusia innokkaita onkijoita. Kysymys kait kuuluu onko onginnasta haastamaan esim. järvilohen ja kirjobroilerin pyynnin tekniikkaa tihkuvilla romuilla ja juppi veneillä. Samaten edes sägä kv mitali potkisi varmasti tuulta tähän lajiin ja pidän aina kaikille peukkuja kun ovat ulkomailla, josko nyt onnistuisi. Majoitus jutut olisi myöskin  hyvä jos ne olisivat noissa kaukomatkojen kisoissa sellaisia että voisi ton (after fishing) tilaisuuden viettää muitten joukkueittenkin kanssa jolloin kokemukset/itsekehutkin saisivat hetkensä. Se lisää porukka henkeä ja informaatio kiertää muittenkin joukkueitten kesken. Tällaisia hetkiä aina odottaa esim. Saimaalta.(voihan siinä juoda pari kaljaakin saunoessaan).

KILPAONKIJA: Mitä mieltä olet Suomen kisoissa käytettävistä syöttirajoituksista?

PEKSU : Ihan ok. Syötit on vaan suomessa tosi kalliita ja hintoja pitäisi jollain ilveellä saada alas ettei kellään nuorella laji jäisi ainakaan syöteistä kiinni. On toki perusteltua että joissain kisoissa rajoitetaan syöttimäärää, kuten on tehtykkin jos paikka on ylisyötölle sieltä herkemmästä päästä.

KILPAONKIJA: Balling in vai Cupping in?

PEKSU:Sekä että .Molemmat sujuu ja molemmilla on hetkensä. Riippuu tosiaankin kisasta ja kalalajista mitä tavoitellaan, samoin kala määrästä. Esim Lempäälän kanavaan on aivan turhaa kupittaa mitään, samoin Kalajärveen, sensijaan Pahikseen kupitan kaiken, koska sielä kala tulee nopeammin mäskille jos kupittaa ja syöttöalueen/alueet saa tosi pikkuiseksi jolloin 1 kalakerrallaan onginta on helpompaa.

KILPAONKIJA: Jos sinulla olisi laittaa 3000€  uuteen parttiin ja vain parttiin, mikä se olisi?

PEKSU: En oikeen perusta noista merkeistä ja malleista(en siis ymmärrä niitä hienouksia) ottasin jonkun esim, Milon tyrnän karppi mailan, pikku paloineen tasan 13m johon ostaisin  loppurahoilla karsiä . Oisipa kerrankin riittävästi kärsiä joka tilanteeseen ja lankavahvuuteen. Kyllä se painavampikin maila pysyy tumpussa jos pysyy tuurakin. Partin keveydellä ja merkillä ei kaloja sumppuun saa yhtään lisää .Nykyisin halvemmatkin vavat on aikasta hyviä ja tosi monikäyttöisiäkin .

KILPAONKIJA: Minkälaista touhu on Lempäälän kalakerhon joukkueen sisällä? Tuleeko se Suomen mestaruus joskus?

PEKSU: Touhu on innostunutta, aika tiivistäkin, huumori kukkii ja olemme  hyviä kavereita onginnan ulkopuolellakin .

Mitali tulee, kun aika on kypsä. Meillä on todelliset valttimme ja kun saamme ne kunnolla kasaan, taktiikanmuotoon, joka ei mene liiallisiin hienouksiin niin jyräämme. Ulkomaan kontaktikin löytyy ja sitä on pidetty yllä molemmin puolin ,se on tuonut uusia ajatuksia joukkueellemme. Perus paketti on meillä hyvä mutta hienostelu ongintaan oikeen ohuilla ja hentosilla vehkeillä meistä ei vielä ole. Kela hommaa pitää joka jätkän harjoitella.

Joukkueestamme löytyy aika laaja ikä skaala joka on iso etu moniin muihin verrattuna kun kokemusta on kymmenistä onkikausista ja paikoista. Asioista sovitaan porukalla eikä ketään tuomita vaikka se huono päivä sattuu  kohalle väärään kisaan. Mielestäni asiantuntemus syöttiasioihin on meillä tosi hyvää ja kavereita yritetään aina porukalla neuvoa.

KILPAONKIJA: Mielestäni Loimijoki(Jokisivu) eikä Kyrkösjärvi sovi karsintapaikoiksi niiden suuren epätasaisuuden takia, mitä mieltä olet näistä paikoista maajoukkuekarsintapaikkoina?

PEKSU: Kyrkkäristä en sano mitään kun en siellä onkinut mutta jutuissa kuulosti aika arpajaisilta. Loimijoki on hyvä onkimisjoki muttei tuolta kohdalta (Jokisivu), aivan liian epätasainen. Tuolla joella on paljon parempia onkipaikkoja kuten se autiotalon kohta jossa Pertun kanssa joskus käytiin lahnaonkiharjoituksissa. Jokisivussa on toki toi ylionkimis mahku kelalla mutta se ei paljon auta jos penkka on liian jyrkkä vastapuolellakin.

KILPAONKIJA: Mitä mieltä olet nykyisestä karsintajärjestelmästä? Pitäisikö jotain muuttaa?

PEKSU: En näe juuri siihen pakollista tarvetta. Toki erät voisi olla sen 4h kuten kv kisassakin ja niitä voisi olla 1 per päivä. Telkkareita en toisi takaisin, ei sillä ettenkö osaisi niillä onkia vaan ainoastaan sillä faktalla että niillä ei ulkomailla tee yhtään mitään jollei nyt sitten jotain salakkaa ja aurinkoahventa lasketa joilla ei niilläkään kisoja voiteta eikä kyllä joukkuetta pelasteta pulasta. Niin karmivaa kuin se onkin salakkaakin pitää osata vetää partilla. Jos ei usko niin koittakaapa napata pahiksesta kalle telkkarilla, niinpä- ei onnistu nyt eikä onnistunut aiemminkaan, ulkomaitten kalat on vielä tuotakin vahvenpia ja tärpit nirkoisempia.

KILPAONKIJA: Kuvaile itseäsi kolmella sanalla?

PEKSU: Itseppäinen , periksiantamaton ,höpöttäjä.

Jatketaan haastatteluiden sarjaa: Jouni Lillman, kiistatta yksi Suomen parhaista onkijoista, MM-joukkueen vakiokalustoa.

Iso kiitos Jounille nopeesta vastauksesta!

Kilpaonginnan Euroopan mestaruuskisat käytiin etelä Puolassa sijaitsevassa kaupungissa Opolessa n. 100 km Tsekin tasavallan rajalta. Kisapaikkana oli Ulgi-kanava joka on n. 40-50 m leveä ja syvyys vaihteli 2-4m täysi partti onkietäisyydellä mitattuna. Kanavan virtaus oli hyvin vaihteleva ja onginnan suhteen normaali olosuhteissa vaati aika suuria kohoja, eli ” tikkareita” 8-20g välillä, mutta toisaalta taas oli päiviä kun ihan normaalit kohot 2-5g oli ihan passeleita.

Suomea edustamassa oli näissä kisoissa seuraavat henkilöt:  Jyri Bemerståhl, Marko Ekroth, Jarmo Heinonen, Jarno Lindfors ja Matti Viskari. Kapteeneina toimi Simon Gray ja Ville Rämä ja avustajina Minna Heinonen - Bemerståhl ja Pirjo Nikunen. Alun perin itse kisa piti olla Poznan kaupungissa, mutta keväällä aiheutuneet suuret tulvat vaikutti siihen että kisat siirrettiin Opolen kaupunkiin. Opolen Ulgi kanava ei myöskään säästynyt tulvilta vaan veden korkeus oli noussut lähes kymmenen metriä ja kovat virtaukset oli pyyhkäissyt pois kaiken mitä kanavassa oli, mukaan lukien suurin osa kaloista. Joukkue oli tehnyt pitkin talvea suunnitelmat ennakkotietojen perusteella että miten ja millä siellä tulisi onkia.  Ostettiin Puolalaisia DVD-tä ja analysoitiin niitä tarkasti, valitettavasti luonnonilmiöt muuttivat vähän asioita. Alkukesän käydyt kisat antoivat merkkejä siitä että kanava ei ollut mitenkään kalarikas. Kansainvälinen kilpailukomitea oli pyytänyt moneen otteeseen järjestäjiltä lupaa istutuksiin, mutta Puolassa poliittinen viidakko ei siihen suostunut. Jostain syystä kovan paineen alla oli järjestäjät istuttanut kalaa kisojen edeltävänä iltana n.2000kg kalaa kanavaan kenenkään tietämättä, joka ilmeni yleiseen tietoon toisen kisapäivän päättyessä.

 Kisaviikko

Maanantai

Ennakkotietojen perusteella tiedettiin että kala oli hyvin niukassa ja ensimmäinen treenipäivä meni kanavan tutustumiseen, välineiden virittelyyn toisin sanoen oli vapaat harjoitukset. Kokonaissaalis viiteen mieheen oli muutamia ahvenia ja salakoita koko päivän aikana. Se mikä selvisi oli että 13 metrin partilla oli mahdollisuus sada muutamia ahvenia tai lahnoja riippuen kisa-alueesta. Asia mikä myös selvisi hyvin nopeasti oli että houkutusaineiden ruokapitoisuus ja syöttien määrää piti vähentää koska tulokset vaihtelivat yleisesti  vaan 50-300g välillä.

Ekan lahnan punnitus. Kuva: Jarno Lindfors

Tiistai

Lähdettiin  ihan eri idealla kuten maanantai päivänä. Saven eli ”liimin” lisääminen ja mäskin osuus oli huomattavasti pienempi. Myös ns. elävien syöttien määrä mäskin seassa vähennettiin roimasti. Esimerkiksi alkumäskäyksessä oli vain 1 dl pientä surviaista ”jokeria” ja sen lisäksi ideana oli että ns. houkuttelun  ylläpidossa lisättiin vain  vähän jokeria. Ylläpidossa ei käytetty mäskiä lainkaan vaan kahta eri savilaatua. Idea oli hyvin yksinkertainen: Kalaa oli vähän joten riski sen ylisyöttämiselle oli hyvin helppoa ja jos liikaa syöttejä tarjolla niin kalan kiinnostus koukkusyöttiä kohtaan lopahtaa. Kaiken tämän lisäksi oli myös tärkeätä syöttää ruoka pienelle alueelle. Virtauksen heikennettyä  kohojen kantavuus tiputettiin  1-8 grammaan. Kokeiluja myös tehtiin. Jarmo sai kunnian kokeilla Lempäälä ihmemäskiä ja siihen lisättiin vielä matohakkelusta. Saldo yksi ahven. Totuus on se että kun kala liikkuu muutamien yksilöiden parvissa niin ei se ole mäskistä kiinni, ja kun pyytäjiä on toista sataa niin ei se helpota asiaa yhtään. Mäskin osuus tämän päivän kilpaonginnassa on kuitenkin hyvin pieni osa  kokonaisuutta. Tämän päivän harjoituksissa ongittiin kaikki 13 metrin parteilla ja Matti Viskari onnistui päihittämään F. Gabban joka oli hänen vieressä. Alueella nähtiin ensimmäiset pinnassa käyneet lahnat, mutta valitettavasti vastarannalla. Tämä alue osoittautui myös missä voisi saada lahnaa.

Viikon parhaat treenisaaliit: Matti Viskari 720g ja Jarno Lindfors 970g.

Keskiviikko

Päivä harjoitusteeman oli lisätä jokerien määrää ja yrittää kalastaa niin että syötti vajoaisi hitaasti pohjaa kohti ns. ”on the drop ”-menetelmällä. Koska isoja kaloja ei saatu kun muutamia niin pienen kalan ongintaa oli pakko ottaa kuvioon mukaan. Niitä ei kuitenkaan saatu riittävästi. Pieniä kaloja oli mitä saatiin salakoita, mutta nekin vai ui ohi syötin. Muita pieniä kaloja mitä saatiin oli töröjä ja mutuja.

Tyypillinen koko päivän saalis Ulgi kanavasta: salakoita, töröjä ja viikon ainoa särki Kuvat: Matti Viskari

 Torstai ja Perjantai

Toiseksi viimeinen harjoituspäivä ja tässä vaiheessa oli vähän laadittava taktiikka kuten itse kisassa. Taktiikka oli seuraava: 13 m partti, 6 m partti ja pikkukalaa 2-3m teleskoopilla. Pitkällä vavalla haettiin  niitä muutamia tai yhtä bonus-kalaa joka olisi voinut olla ahven tai lahna. Ahvenet oli siinä 80-400g luokkaa ja lahnat puolesta kilosta ylöspäin. Mitä huomattiin harjoituksissa että meni n. 50-60 minuuttia ennen kuin ekat tärpit tuli pitkältä. Kuuden metrin partin idean oli että sillä haettiin sitä kalaa eri kohdasta, eli nyt onkijan piti olla aktiivinen ja esimerkiksi aloittaa niinettä piti heittää pitkälle kuin ylettyi mutta kohon lähestyessä rajaa niin se oli vain enää kolmen metrin päässä onkijasta. Eli haettiin kalaa koko sektorialueelta. Tälle etäisyydelle käytettiin houkutteena muutamia savipalloja missä oli vähän jokeria ja muutama pikkutoukkia nimeltä ”pinkie”. Tällä taktiikalla yritettiin saada töröjä, salakoita ja ahventa. Lähiongintaan käytettiin pelkästään hienoa savea houkutteluun. Kohojen koot vaihtelivat 0,1-0,3g ja koukun koot 26-22.

Perjantaina mentiin tavallaan samalla taktiikalla koska nyt piti vain loppuun hioa välineet kuntoon. Salakan onginta osoittautui erittäin tärkeäksi ja perjantain harjoitusalue oli kaikkein virtaisin ja karuin alue. Se sijaitsi myös lähellä patoa ja sen vuoksi keskityttiin vain pikkukalan ongintaan, kuten myös mon muu maa teki.

Kisa viikonloppu

Eka kisapäivä. Tunnelma joukkueessa oli hyvä ja usko taktiikkaan vankka. Joukkueessahan oli myös monta ensikertalaista joten perhosia vatsassa riitti.  Joukkueen minimitavoite oli saada vähintään se 200g/ onkija. Siihen tulokseen pääsi ainoastaan muutamilla salakoilla muiden pikkukalojen lisäksi, jos keskittyisi vain ja ainoastaan pikkukalaan. Ensimmäisen tunnin kohdalla oli tarkoitus tehdä lyhty pisto ja kokeilla sitä” lotto” kalaa ja jos siellä sellainen olisi niin tärppi tulisi melkein heti. Kisaan lähdettiin loppuviikon kehittämällä taktiikalla. Ekan päivän tulokset joukkueen osalta vaihteli 10g-toistasataan grammaan. Allekirjoittaneen kalojen keskipaino oli ekana päivänä 1,23 g ja lukumäärä oli 80kpl. Sunnuntai meni aika samalla taktiikalla siinä onnistui parhaiten Matti ja Jarno. Itse huomasin että paukut loppuivat ja tämä uusi neljän tunnin osakilpailu vaatii että lataa akkuja oikein kunnolla ja jakaa voimavaroja siten  että jaksaa vetää koko kisan kunnolla läpi. Sunnuntaina alkoi myös näkyä Puolalaisten matalalla profiililla tehty kalojen istutus. Kisan loppuvaiheessa alkoi tulla sellaisia kaloja mitä ei koko kisaviikkona nähty ja varsinkin kisa alueen  päistä.

Puola voitti henkilökohtaisen mestaruuden ja Ranska joukkueena. Kisat olivat ihan hyvin järjestetty ja puitteet ok.  Kokonaisuudessaan oli joukkueemme hyvin tyytyväisiä ja piti kisaa hyvänä kokemuksena tulevaa ajatellen. Joukkueemme haluaa kiittää tukijoitaan: Suomen vapaa-ajankalastajien keskusjärjestö ry, Caster Master,  MH-toimi oy ja Kauko Nenonen T:MI.

Kirjoittaja: Jyri Bemerståhl

Jyrille paljon kiitoksia kisarapsasta!

3500g ja 52cm ja "väsytyksen" hoiti Alejandra! Tähän on hyvä kausi lopettaa :D

Kausi päättyi suureen pettymykseen Lempäälän kanavalla kun huomasin olevani ilman maajoukkue-edustuspaikkaa eli lopullisissa sijoituksissa 11. Mutta peiliin saa katsoa jälleen kerran. Loimijoella paikat olivat todella huonoja, mutta niissäkin oikeassa taktiikassa pysymisellä olisi voinut nuo 2 tarvittavaa pistettä pelastaa. Lempäälän kanavalla taas tuli sorruttua jälkeen päin ajateltuna todella isoon virheeseen. Tuli ongittua mäskeillä millä ei koskaan aikaisemmin ollut onkinut, sitä en näin tärkessä paikassa aio kokeilla uudestaan. Paikka EM-joukkueessa oli kauden ykköstavoite ja se jäi saavuttamatta, se sapettaa, varsinkin kun kisat ovat Alen kotimaassa Espanjassa. Mutta ei voi mitään muuta kun ottaa oppia virheistä ja pyrkiä onkimaan entistä paremmin tulevana kautena.

Positiivista tällä kaudella on ollut huomata muutamia todella innokkaita nuoria kavereita mukana kisoissa ja vielä maajoukkuekarsinnoissa. Intoa pitää riittää, näissä hommissa kun ei mitään tahdo saada valmiiksi vaan itse pitää opetella. Vanhempien tuki on ensiarvoisen tärkeää, jos tukea, varsinkaan rahallista ei kotoa löydy ei tätä lajia pysty nuorena harrastamaan. Sen tiedän hyvin itse, koska puhun kokemuksesta. Ja on myös osittain syy siihen miksi itse aloitin kilpaonginnan vasta reilu 30 vuoden iässä.

Perheeseemme on tulossa vauva aivan näinä hetkinä, laskettu aika on ohitettu jo 4 päivällä. Nyt niitä hyviä neuvoja kaivataan, että miten lapsi saadaan kiinnostumaan tästä harrastuksesta eikä vihaamaan sitä :) Tämä lapsen synty on myös syy siihen että "pillit meni pussiin" jo tässä vaiheessa kautta. Hyviä onkihetkiä varmasti riittänee vielä pitkään ja toivonkin kireitä siimoja kaikille, jotka vielä ongella viittivät käydä. Varsinkin näille 4 nuorelle jotka myös karsinnoissa kilpailivat!

Moron toimittajat olivat paikalla Pahalammen keskiviikko iltakisoissa ja tekivät tapahtumasta hienon jutun, joka löytyy osoitteesta: http://www.aamulehti.fi/moro/uutisellista/222035.shtml# Moro on Aamulehden viikkoliite, joka ilmestyy torstaisin.

Pahalammella järjestettiin lauantaina 20.08.2011 lammen mestaruuskilpailut. Kilpailuun otti osaa 18 henkilöä, joista 3 oli naisia ja 1 nuori(naisten ja nuorten kerroin oli 1,5, eli jos sait 3 kiloa kalaa se vastasi kilpailussa 4,5kg tulosta). Ilmoittautuminen tapahtui ennakkoon tai aamulla kello 9 mennessä. Ennakkoon oli ilmoittautunut 17 onkijaa, joista yksi jäi pois. Se ei haitannut sillä kaksi jälki-ilmoittautunutta tuli lisää. Onkipaikkoja oli alkuun mietitty 20kpl, joista jätimme sitten keskiviikkona huonoksi (matalaa ja paljon heinää) todetun paikan pois, Jolloin paikasta 7 muodostui houkutteleva arpanumero. Paikka oli reuna ja toiseltakin puolelta ei onkijaa lähempään 50m löytynyt ja olihan tästä paikasta voitettu keskiviikkonakin.

Arvonta suoritettiin 9:18, muutaman minuutin aikataulussa mainittua myöhemmin. Itse sain paikan numero 16 ja tietenkin vasemmalle puolelleni Peksun paikkaan 17, josta hän oli toissa viikolla kiskonut 20kg treeneissä kalaa. Ajattelin että tässäkö tämä taas oli.... Huvittavaa oli myös että Pönni ja Sakon Ari saivat samat paikat jossa onkivat keskiviikkona, oli hienoa nähdä oliko Seppo kovana onkijana oppinut mitään viime kerrasta :D

Valmisteluaikaa oli 1h20min, joka pahalammella riittää varmasti jokaiselle. Itse virittelin parttiin 4 kärkeä, 2 kpl 13m ja 2kpl 7,5m. Kohot olivat 0,3g ja 4x18 Milon läpivientikohoja(siima menee rungon läpi) jotka kestävät kovaakin kyytiä. Siima oli 0,14mm ja pääsiima suoraan sidottu koukkuun(tämä osoittautui paikalla jossa puunrunko tai mikä lie pohjassa huonoksi vaihtoehdoksi).

Virittelin myös 2 kelaa valmiiksi, joten kun mäskäys alkoi 10:50, mäskäsin 3 eri paikkaan. Kelalle ritsalla ja partille kupilla. Aloitin onkimaan 13m partilla ja sillä muutaman ruutanan heti sainkin kunnes vedin tärppiin ja kala kietoi siiman johonkin oksaan tms. pohjassa mihin sitten menetin sekä kalan, että KOKO onkilaitteen. Lyhensin partin 11m ja mäskäsin kupilla näin ollen uuden paikan, annoin sen rauhoittua jonkin aikaa.

Kokeilin 7,5m partilla puskan takaa, mutta tämä paikka antoi vain pientä kalaa. Pieniä suutareita, ahvenia ja yhden pikku ruutanan. 11m partilta tuli taas jokuma kala, kunnes tämäkin tärpin jälkeen jykevästi kiinni "jossakin". Ei auttanut muuta kun hollowista kiinni ja vetoa.... ja yllätys yllätys juuri stonfon alta poikki ja taas KOKO helkkarin onkilaite mäskin päällä ja tällä kertaa 11m kohdalla... No ei muutakun lisää ruokaa ja uutta onkilaitetta peliin. Onkiminen oli tietysti hankalempaa kun piti väistellä pohjassa olevaa onkilaitetta. Muutama kala tuli taas, kunnes kävi jo kuten edelläkin, että tärpistä kala kiinni johonkin, veto kumilangasta ja siima poikki stonfon alta.......

Tässä vaiheessa tuli kirosanoja siihen malliin että ei mitään rajaa, toivottavasti ei ollut nuoria ihmisiä lähistöllä oppimassa tämän hienon ja ennenkaikkea hermoja hellivän lajin saloja :D

No nyt oli 13m partilla onkilaite pohjassa ja 11m partilla KAKSI! Tämä oli varsin ihmeellistä kun olin mielestäni luodannut paikan hyvin, eikä pohjassa tällöin tuntunut olevan yhtään mitään, joo se puunrunko taikka fillari varmaan ui siihen kun mäski houkutteli, he he.

No ei muutakun 11m paikasta reilu metri vasemmalla ja uutta pökköä pesään. Kaloja tuli silloin tällöin, ei tietenkään enään ensimmäisen 2h malliin. Vartti ennen loppua alkoi tapahtua 4 lahnaa putkeen ja vielä pieni rutku, kunnes aika loppui.... Tiedä sitten kuinka monta latea siitä vielä olisi noussut jos aikaa olisi ollut.

Alettiin Peksun kanssa punnitsemaan ja tulokset olivat tämän kaltaisia:

1. Risto Knuutinen, paikka 7, 8515g

2. Ville Lehtinen, paikka 16, 5090g

3. Seppo Pönni, paikka 13, 4975g

4. Juuso Tamminen, paikka 2, 3240g Juuso on alle 18v joten kertoimen kanssa 4860g

5. Petri Hakamäki, paikka 4, 4730g

6. Juhani Taponen, paikka 10, 3615g

7. Mika Heino, paikka 8, 3550g

8. Pekka Rintamaa, paikka 17, 3035g

9. Vesa Jalkanen, paikka 19, 2265g

10. Timo Hirvelä, paikka 1, 2090g

11. Olli Ruohola, paikka 12, 2055g

12. Pekka Salonen, paikka 9, 2035g

13. Veini Honkanen, paikka 6, 1840g

14. Ari Sakko, paikka 14, 1600g

15. Anna-Maija Pohja, paikka 5, 845g kertoimella 1267,5g

16. Arja Taponen, paikka 15, 840g kertoimella 1260g

17. Tauno Tammi, paikka 11, 925g

18. Seija Reiman, paikka 18, 535g kertoimella 802,5g

Isoin kala, Karppi 1085g Juhani Taponen.

Kilpailuissa palkittiin MH-Toimi Oy:stä ostetuilla palkinnoilla 4 parasta ja isoin kala.

Pahalammen kartta.

Team F.I.S.H. Suomen edustusjoukkue vuoden 2011 seurajoukkueiden maailmanmestaruuskisoissa.

Matkamme kohti Serbiaa, kisojen isäntää, alkoi Seppälän Jarin pihasta lauantai aamuna 28.5.2011. Pakkasimme 5 onkijan ja kapteenin kamat kahteen autoon, joilla oli tarkoitus ajaa perille ja suorittaa onkitavaroiden kuljetus paikan päällä.

Ajoimme länsisatamaan, josta Silja Tallink Superstarilla yli Tallinnaan. Lauttamatka kesti noin pari tuntia ja perillä Tallinnassa olimme noin 10:30. Pikainen visiitti superalkoon ja matka kohti Serbiaa alkoi. Ajoimme päivän aikana Puolan Lubliniin, jossa vietimme yön hotellissa. Aamulla aikaisin ylös ja aamiaiselle, jonka jälkeen matka kohti Serbiaa jatkui. Matkaa palttiarallaa 1300km jäljellä. Posotimme läpi Puolan, Slovakian, Unkarin ja saavuimme Serbiaan. Pohjois-Serbiassa ei juuri muuta ollut kuin peltoa, jota MattiS kateellisena katseli(peltoa oli silmänkantamattomiin tien molemmin puolin kymmeniä kilometrejä).

Tätä traktoria Matti tuskin kadehtii :D

Belgradissa juutuimme ruuhkaan ja matka alkoi sujua suhteellisen hitaasti. Myös navigaattorien kartat loppuivat hiukan Belgradin jälkeen, jolloin alkoi kartalla suunnistaminen. Maksoimme jossain pikku kaupungissa taksisuharille että ajaisi edellä meidät oikealle tielle, kun olimme hiukan hukassa. No löytyihän se Golubac vihdoin ja viimein joskus 1:30 paikallista aikaa.

Läheltä majapaikkaa kohti Golubacia kuvattu.

Paikallinen monninsyötti. Oli muuten karseen kokoinen otus, luokkaa 10cm.

Majapaikan omistajat olivat hymyilevinä vastassa ja toivottivat tervetulleeksi vaikka kello oli jo ties mitä. Majapaikkana meillä oli paikallinen ravintola Tonavan varrella noin 5km onkipaikasta eteenpäin. Ravintolan 3kpl 2-hengen huoneita oli vuokrattu joukkueelle. Huoneet ei kovin häävejä olleet, niihin ei paljon muuta kuin sängyt mahtuneet, no mutta nukkumista vartenhan ne olivatkin. Ei muuta kuin nukkumaan ja sovittiin aamupala 7:30 alkavaksi.

Majapaikkamme Tonavan varrella.

Majapaikan pihalta kuvattu Tonavaan päin.

Paikalliset isäntämme.

Aamulla herätys ja aamupalan kimppuun. Aamupalan syötyämme syöttien ja mäskien hakuun. Kilpailuareenana toimi pätkä Tonavaa, joka itseasiassa oli kuin järvi. Tonava on kohdassa leveimmillään ja on noin 6km leveä. Fiilikset oli korkealla, sillä uihan Tonavassa jos jonkinlaista kalaa.

Maanantain harjoitusboksi osui C-sektorille. Kohtuu pian treenien edetessä huomasimme että ”konjakkikalan” saanti ei tule olemaan helppoa(joukkueen sisällä leikkisä kisa, missä muut joukkueen jäsenet ostavat konjakkipullon sille, joka saa harjoitusviikon aikana isoimman kalan). Lisäsimme lisäsäännön että kalan tulee painaa vähintään 100g ennen kuin se punnitaan ja otetaan huomioon.

Kalalajit joita saimme treeneissä olivat erilaisia tokkoja, jonkin verran myös ”kivisimppua” ja lähes täysin mustaa kalaa joka oli tokon näköinen. Alla kuvia kaloista joita luullakseni saimme.

Slimy sculpin                              Bighead goby                              Mustakitatokko eli mustatäplätokko

Treenien edetessä alkoi käydä selväksi, että isoon kalaan ei muutamia paikkoja lukuunottamatta kannata juuri panostaa. Pientä kalaa oli kohtuu paljon joka paikassa, siten että A-sektori on kaikkein kalaisin, B- kalaisampi kuin loput, C-, D- ja E-sektori vähäkalaisia, joista C kaikkein vähäkalaisin.

Välillä treeneissä kokeiltiin jo telkkareilla onkimista, mutta partti kuitenkin todettiin parhaaksi mahdolliseksi tavaksi onkia. C,D ja E-sektorilla ilman parttia olisi ollutkin ihan pihalla.

A-sektorilla ja osalla B-sektoria kävi kova virtaus, joten kohot saivat olla 8g:sta aina 25g:aan asti, kohojen ollessa pääosin virtaavan veden kohoja. Pääsiiman paksuus 0,14-0,18mm ja tapsi 0,12-0,14mm, koukkuna suhteellisen iso #14 koukku pitkällä varrella. Paras tekniikka A-sektorilla oli onkiminen partin 5- tai 6-osalla, veden syvyys oli luokkaa 3-4,5m. Syöttinä nippu kärpäsen toukkia, siitä kumpi oli parempi valkoinen vai punainen ei oikein päästy selvyyteen, välillä toimi toinen ja välillä toinen paremmin.

Golubacin penkkaa.

B-sektorilla treenissä.

C-sektorilla ei juuri virrannut, sopiva koho oli 3-6g parttikoho(syötti piti saada nopeasti pohjan tuntumaan). Pääsiima 0,14-0,16mm ja tapsi 0,12-0,14mm, koukkuna pitkävartinen #16-18 koukku. Sektorilla ongittiin pääosin 9,5-11m parteilla, veden syvyyden ollessa 1,5-2,5m luokkaa. Paras syötti C-sektorilla kisan aikana oli yksi kärpäsen toukka ja 2-3 surviaista, välillä pelkkä surviainen.

D- ja E-sektoreilla ehkä hitusen isommat kohot kuin C:llä, koska virtausta oli jonkin verran enemmän. Muuten käytettävä tekniikka sama kuin C:llä, tosin syvyyttä hiukan enemmän, 2-3,5m.  Syöttinä toimi myös cocktail kärpänen + surviainen.

Mäskejä kokeiltiin monia erillaisia, sillä niitä oli ennakkoon ostettu paljon kun ei tiedetty mikä paikassa toimii ja mitä kalaa ongitaan. Mielestämme toimivin seos, oli 1 osa Sensas Chat, 1 osa Sensas Etang, 2 osaa damp leam, 1 osa riviere leam, 1 pullo Sensas caramel ja lisämausteeksi karvasmantelia. Liimisuhteet tietenkin vaihtelivat riippuen missä sektorissa ongittiin. Mäskiin lisättiin hieman kuolletta kärpästä(max. 1dl) ja saksittua matoa(noin 1dl).

Paikallinen syöttimyyjä oli melkoinen huijari, puoli kiloa matoa sisälsi ehkä hyvässä lykyssä desin matoja ja loput multaa. Surviaiset joita ei pystynyt enään perumaan olivat todella huonoja verrattuna Nenosen Kaukon meille nostamiin surviaisen toukkiin, jotka monen päivän jälkeen olivat edelleen erinomaisessa kunnossa. Iso kiitos Kakelle toukista!

Petri hoitaa hommansa erittäin mallikkaasti!

Perjantai-iltana selvisi lauantain sektorit, jotka olivat Matti Sakkara A, Jari Seppälä B, Ville Lehtinen C, Pasi Mäkinen D ja Seppo Pönni E. Kapteeni PetriH vitsaili että saan Scotthornen viereeni kun hänkin sai C-sektorin. Sanoin että mikäs sen hienompaa kun onkia viisinkertaisen maailmanmestarin vierestä. Paikkanumerot arvottiin lauantai aamuna ennen kisaa, ja ne olivat A13, B3, C8, D21 ja E23.

Seppo, Pasi ja minä hyppäsimme Hiacen kyytiin. Ensin tiputettiin minun kamat C:lle ja yllätys yllätys kukas siinä vieressä olikaan, Alan Scotthorne! Sitten lähin heittään Pasin ja Sepon kamoja heidän paikoilleein ja ajoin lopuksi Hiacen parkkiin ja eikun ruuudun taakse jännittämään.

Vihdoin valmisteluaika alkoi ja innokkaan pistämään onkikamoja toimintakuntoon. Samalla koko ajan sivusilmällä vilkuilin, että mitä se Alan tekee :D Viritin myös videokameran kuvaamaan siten että minun ja Alanin onginta näkyy ja kysyin Alanilta siihen luvan. Tosin pettymys kisan jälkeen oli suuri kun äänitys ei ollutkaan ollut päällä ja erä jäi siis kuvaamatta!!!

Kisa alkoi, alku oli minulle huono. Taisin olla ekan tunnin jälkeen häviöllä Alanille, sekä vasemmalla puolella olevalle Hollantilaiselle Andre Schipperille. Mutta toinen tunti muutti kaiken, se oli paras tunti minulle. Kirin molemmista ohi. Kolmas tunti sujui aika hyvin, mutta viimeinen tunti oli vaikeaa. Tuntui ettei tärppejä tule enään ollenkaan ja Alanin ruutu tuntui hieman piristyvän lopussa. Olin varma että Hollantilainen jäi reilusti jälkeen mutta Alanin kanssa tulisi olemaan tiukkaa.

Punnitusta sai aikansa odottaa vaikka ruutuni oli 8, järjestäjillä oli jotain ongelmia vaa'an kanssa. Omalla kohdalla vaaka pysähtyi 930g, kun Alanilla se oli ollut 860g. Ruutuvalvojien laskujen mukaan minulla oli 135 kalaa ja Alanilla 143 kalaa. Englantilaiset prostestoivat voimakkaasti punnitustuloksia, mutta uusintapunnitusta ei koskaan tullut koska osa onkijoista oli heittänyt kalansa jo takaisin. Mutta oli selvää, että toisilla kala oli paljon pienempää kuin toisilla esim. sijalle 15,5 pist. onkinut Kristof Palotai Unkarista sai 212 kalaa (ruutuvalvojan laskujen mukaan) ja ne painoivat vain 740g.

Eli minulle 7 pistettä, Alanille 10,5 pist ja Andrelle 23pist. Voitte vaan kuvitella miltä tuntui voittaa Alan Scotthorne vierestä!

Kirjoittaja ja Alan Scotthorne lauantain kisan jälkeen, jolloin ongittiin vierekkäin.

A-sektorilta kuului hyvää Matti oli onkinut 2 pistettä tuloksella 6650g keskeltä sektoria häviten ainoastaan reunassa onkineelle Espanjalaiselle.

B-sektorilla Jarilla 20 pist. tuloksella 2330g. D-sektorilla Pasi sai 18 pist. tuloksella 840g. E-sektorilla Sepolla oli kulkenut myös mukavasti 6 pist. tuloksella 1780g.

Ensimmäisen kilpailupäivän jälkeen näytti Team F.I.S.H:in osalta hienolta, sijoitus 8 ja vain 13,5 pistettä jäljessä pronssitilalla olevaa Englantia. Ja mikä parasta Ruotsi oli sijalla 24 eli toisiksi viimeinen.

Lauantaina arvottiin sektorit sunnuntaille ja ne olivat Seppo A, Jari B, Ville C, Pasi D ja Matti E eli vain Seppo ja Matti vaihtoivat sektorit päikseen. Kohtuu hyvin onnistuneen päivän jälkeen otaksuimme ettei taktiikassamme ole mitään muutettavaa ja päätettiin että samalla mennään.

Sunnuntai aamuna hakeen "huijarilta" syöttejä ja Petri lähti kapteenien kokoukseen paikkojen arvontaan. Paikat olivat seuraavat: Seppo A6, Jari B24, Ville C24, Pasi D5 ja Matti E6.

Aamurutiinit kävi lauantain tapaan sillä erolla, että nyt kyydissäni oli Pasi ja Matti. Hiacen parkkeeramisen jälkeen kävellessäni omalle paikallani huomasin että Alan on taas samalla sektorilla. Alan puhui jotain revanssista, joten toivotin hänelle hyvää kalaonnea :D

Valmistelut alkoivat, ruudussani oli hyvännäköinen vesikasvusto noin 15m päässä ja vähän aikaa touhuttuani Petri tuli ruutuun maissipurkin kanssa ja sanoi että tänään syötät pedin 13m partilla isolle kalalle. Petri perusteli ideaansa sillä, että tämä oli sama ruutu josta Saksalainen sai treeneissä usean carassion ja karpin(tieto osoittautui kuitenkin vääräksi kun Saksalainen itse korjasi että se oli D-sektorin puolella).

Saksalaisen treenissä saama kala.

Saksalainen ja treenikala.

Kärki meni karpin kanssa moneen osaan... näin ÄLÄ käsittele parttiasi :D

Vieressäni, reunassa paikalla 25 onki Saksan Stephanie Bloch(jolta voi muuten moni vahvemman sukupuolen edustaja ottaa mallia että miten sitä parttia käsitellään, se tuntui tämän Saksattaren kädessä liikkuvan rivakasti). Toisella puolella oli Tsekin Michal Bezega.

Tein työtä käskettyä. Mäskäsin kolmeen kohtaan 9m, 11,5m ja 13m partille. 9m ja 11,5m kohtiin pistin normimäskin pikkukalalle. 13m sama mäski höystettynä puolella purkilla maissia.

Kisa alkoi, pikkukalaa tuntui tulevan ihan mukavaan tahtiin. Arvioin että tahti riittää voittamaan vierustoverit mutta sektorissa ei tulla pääsemään 10 sijaa korkeammalle. Noin tunnin kohdalla kävin 13m mäskillä ison kalan rigillä, syöttinä 5 valkoista kärpästä. Roikuin siellä hetken, mutta ei tärpin tärppiä. Palasin onkimaan pikkukalaa, jota täytyi käytännössä pilkkiä ympäri ruutua. noin 2 ja 3 tunnin kohdilla käynnit 13m, mutta ei merkkiäkään kaloista. Viimeinen tunti tuntui tosi vaikealta, tärpit tuntuivat kuihtuneen ja kaloja oli todella vaikea saada enään mistään kunnes, kun noin puoli tuntia oli erää jäljellä kävi iso kala mouraseen pinnassa juuri 13m mäskin kohdalla. Silmänräpäyksessä vehkeet ylös ja ison kalan kärki käteen ja 13m partti sisään. Laskin kohon rauhallisesti alas ja noin 5s ja sitä vietiin. Tein vastaiskun ja 3m hollowia pihalla, olin että YES! Nyt tämä ylös niin sijoitus nousee kohisten. Ja arviolta noin 600-800g carassio ui haaviin hetken kulutta ja silloin oli pikku tuuletuksen paikka.

Tein pikku virheen kun en käynyt heti kupittamaan lisää ruokaa vaan vein kohon takaisin 13m mäskille, sieltä tuli yksi pikkukala ja samaan aikaan Petri saapui paikalle, kerroin mitä oli tapahtunut ja Petri oli innoissaan ja käski heti kupittamaan lisää ruokaa. Tein työtä käskettyä ja kupituksen jälkeen onnistuin saaamaan vielä toisen pienemmän carassion n. 250-300g. Tämän jälkeen ei enään isomuksia tullut vaikka päätin roikkua 13m loppu ajan. Jännittyneenä odotimme punnitusta, keulaa piti mahtavasti onkinut Hollannin Patrick Broekhuizen 1690g tuloksella pikku kalaa. Vaaka pysähtyi kohdallani 1800g ja ensimmäiseen kansainväliseen sektorivoittooni! Voitte uskoa että tunne oli aivan mahtava! Iso kiitos sektorivoitosta kuuluu tietenkin kapteeni Petrille, ilman häntä tuskin olisin syöttäny edes 13m. Vieruskavereilta sateli onnitteluja ja Sandra Scotthornekin huusi: "This time you beated Alan Scotthorne, no question!". Pettymykseni oli suuri kun kuulin miten muilla oli mennyt, Seppo 23pist., Jari 21pist., Pasi 16,5pist . ja Matti 23pist. Koska kysymys oli ennenkaikkea joukkuekilpailusta, eikä henkilökohtaisilla tuloksilla ollut juuri merkitystä. Sijoituksemme tippui sijalle 16.

Carassiot ja kirjoittaja.

Pusun ansainnut bonari!

Viereisestä ruudusta onniteltiin kivalla tavalla sektorivoittoa.

Loppujuhlat olivat eri kylässä, jonne oli jonkin verran ajomatkaa. Ruoka ja juoma tarjoilu oli ihan ok. Illan kohokohta oli kun Sandra Scotthorne antoi minulle Alanin käyttämän Barnsley Blacks kisapaidan. Lisäksi Alan lupasi vastata Kilpaonkija-blogin haastatteluun. Eli nyt vaan lisää niitä kysymyksiä, että saadaan haastattelu liikenteeseen. Itse en aio keksiä kuin korkeintaan yhden.

Kirjoittaja ja Scotthornet loppujuhlissa.

Vappuaatto 30.04.2011

Kävimme Sepon kanssa jo vappuaattona aloittaan Pahiksen kauden. Saavuimme rantaan sovittuun aikaan kello 12:00. Tähtäimessä oli pieni niemeke kahden pajun välissä lammen etelärannalla, Jepulis siellä kuitenkin mätti kaameita särjen lortteja sumppuun minkä kerkis. Maissi koukkuun ja syötti veteen niin saman tien oli särki viemässä. Katselimme Jepuliksen touhuja hetken aikaa ja päätimme kurvata lammen pohjoispäähän ongelle ja yrittää sieltä jos sattuisi ruutanat oleen hereillä.

Kasasimme vehkeet kasaan ja pistettiin mämmit kupilla. Ongimme 11m parteilla, 11m metrin päässä tarvi jo nelosen kärsää, koska vesi on tällä hetkellä todella korkealla. Ei aikaakaan kun särkiä alkoi nousemaan myös lammen pohjoispäästä. Niitä siinä sitten ongittiin, joukkoon tuli myös pieniä ahvenen sinttejä (tänä vuonna ne painaa noin 10g kutale :D) Sain yhden ruutanan, mutta haavi ei ollut valmiina ja nostin 400g rutkua siimasta ja irtosihan se. Laskin sen kuitenkin saaduksi, mutta Seppo sanoi että selvä karkuutus :P Olisikohan meillä ollut viitisen kiloa särkiä mieheen reilun 3,5h onginnan jälkeen, vaikkei särkeä ihan tosissaan yritetty.

Lammen toisesta päästä kuului kummia, Jepuliksella jo 4 karppia sumpussa, KARPPIA!! Yes, ne siis todellakin ovat lammessa. Jepulis onki kuulemma illalla kymmeneen asti niin että siimat ja simat olivat jo niin sotkussa että piti lopettaa :D Saldona loistavat 10 karppia, 2 suutaria ja olikohan se nyt 4-5 ruutanaa(Jepulis kommentoi ja korjaa jos muistan väärin) ja särkiä tietenkin vino pino, suurimpien ollessa 250g luokkaa. Loisto veto!

Seppo se sitten tykkää onkia särkiä huvikseen, niin kuin ilmeestä näkee :D

Minua taas ilahduttaa särkienkin onginta :D

Komeita on Pahiksen särjet!

Vappupäivä 01.05.2011

Päätimme aikaistaan onginnan aloitusta tunnilla ja saavuimme kello 11:00 rantaan. Luotimme siihen että Jepuliksen otsanahkaa kiristää siihen malliin että eteläpään niemeke on vapaana, ja niinhän se oli!

Seppo pisti kupilla varovaisesti vain 3 kovaa kuukunaa ja aloitti onkimaan. Kun sain vehkeeni valmiiksi kupitin 6 palloa mäskiä, kuulemma lähelle sitä paikkaa mistä Jepulis eilen onki. Peksukin saapui rantaan ja totesi "jaahas sitä on parhaat paikat jo miehitetty" ja kasasi kamansa grillikiskan puoleisen pajupuskan toiselle puolelle.

Eikä aikaakaan kun kohoani vietiin ja ensimmäinen Pahiksen karppini ui haaviin! Seppo onki vierestä tyhjää.... kerrankin näinkin päin! Kolmas karppini venytti kumpparia jo ihan huolella ja kaikki oli varmoja, että siiman päässä on suutari. Hämmästys oli suuri kun reilu kilon peilikarppi löysi tiensä sumppuun. Karppeja tuli vielä 3 kpl lisää eli yhteensä 5kpl karppeja, ruutanoita 3kpl, sekä 3kpl pieniä 10g ahvenia. Mutta kukaan ei saanut särjen särkeä vaikka lampi oli niitä eilen PULLOLLAAN!? Kylmä keli vaikutti, ilman oli todella paljon viileämpi kuin edellisenä päivänä.

Olin niin jäässä, että oli pakko lopettaa onkiminen puol kolmen aikaan. Peksu alkoi kans keräämään kamppeitaan, ei kuulemma yks epävarma "lineri" oikein jaksanut lämmittää :D Sepolla oli yksi 300g karppi ja Seppo päätti jäädä vielä onkimaan.

Pahalammen reilu kilon peilikarppi

Vappupäivän saalis.

Vielä kuva päivän isoimmasta, on ne kauniita kaloja!

Karpit tuntuvat olevan hienossa kunnossa, mietimme että jokohan niitä olisi tänäkin vuonna jo keretty pistään lisää vai ovatko nämä siitä syksyn 30kpl istutuserästä.

Soittelihan se Seppokin vielä myöhemmin ja oli saanut kalan syömään tuloksena: 2kpl suutareita, 2kpl ruutanoita ja 2kpl karppeja plus 1 särki! Toivottavasti ensi viikonloppuna on lämmin keli ja särki syö niin saadaan niitä poistettua lammesta sunnuntain kisoissa hyvin.

Kausi avattiin Peksun kanssa suunnitelmien mukaan pitkänäperjantaina 22.04.2011 Iidesjärvellä länsipäästä, josta vesi laskee Pyhäjärveen. Sovimme aloittaa kello 10:00 aamupäivästä. Saavuin paikalle ja Peksua ei vielä näkynyt, ajattelin että nyt otan sen paikan lähempää "ränniä" josta Peksu veti edelliskerralla reissun ainoon laten... Peksu soitteli ja sanoi myöhästyvänsä hieman.. sanoin ettei mitään välii, teen mäskit tässä valmiiksi.

Tarkoitus oli tehdä molemmille eri seos. Ideana oli kokeilla pelkkää Mondialin sprinttiä Versus Trapperin euron lahnamäski, mutta kuinka ollakaan avatessani sprint-pussin haistoin että nyt ei ole kaikki kohdallaan. Sprint haisi ihan homeelle..... no oli päivämääräkin menny umpeen(12/2010), pienen ihmettelyn jälkeen totesin että kai pussi sit oli saanu kosteutta jossain vaiheessa ennen kuin siirsin sen kuivaan ja lämpimään paikkaan talvisäilytystä varten. Eli mäskit tehtiin sitten ihan Traperin euron lahnamäskeistä ja liimistä.

Molemmille sama seos jaettiin suhteella 50/50.

Peksu saapui paikalle, pistettiin kamat valmiiksi paikoilleen. Päätettiin että ongitaan ~10m parteilla(takana kävely-/pyörätie), eli kaks pätkää pois. Pistettiin molemmat kupilla 6 "kuukunaa" mämmii kohtaan mistä päätettiin onkia.

Rigiksi valitsin kohon 0.75g pääsiima 0,14 ja tapsi 0,12(koska mielessä oli isot terhakat kevät säynävät), Peksulla koho samaa luokkaa mutta siimat astetta tai kahta hennommat eli 0.10/0,08.

Alettiin onkiin, meitsi sai heti pari särkee ja Peksu aloitti yllätys yllätys lahnalla :D Kevään ensimmäinen 0.5kg sumppuun.. Jostain syystä lahnat ei tullu mun mäskille ollenkaan vaikka meidän mäskeillä ei ollut eroa kuin ehkä 6-7m. Mulla oli pääasiassa särkeä ja Peksulla lahnaa(turpaanveto jatkuu oli talvi tai kesä :D).

Jossain vaiheessa ajattelin, että ei helv**** , ei sitä ilman lorttia voi jäädä kauden avauksessa ja aloin onkimaan Peksun mämmiltä, mutta kuinka ollakaan sain sieltäkin vain pari särkee ja Peksu veti lortit himaan. Syötin sitten kupilla kolme löysää palloa noin 4m päähän Peksun mäskistä ja kuinka ollakaan saman tien lortti kiinni ja thumps 0,5kg lortti sumppuun... todettiin Peksun kanssa että ei helv**** nehän haluu ruokaaaaa..... pistettiin lisää ja sain vielä toisen ja Peksu varmaan 2-3... sitten alkoi olla hiljaisempaa. Eli syötetiin todennäköisesti kalat yli.

10 yli kaksi sain vielä yhden särjen ja totesin että eiköhän se riitä tälle päivää(kauhea flunssa muuten päällä...) Kerättiin kamat  ylös ja päätettiin että Peksun 13 skimmeriä ja mun säälittävät 2 jatkavat eloansa Pahiksessa. Isoon ämpäriin vettä ja kuvien jälkeen kalat uimaan saaviin ja Peksun auton kyytiin kohti Pahista.

Ensi kesänä on mahdollisuus saada sitten latekin pahiksesta, tällä tietoo 300-600g lahnoja ui 15kpl Pahalammessa :D

Peksun kauden avauskala, lortti tietenkin... se lupaa hyvää!

Peksun kauden avaus 13 lorttia + viitisen särkeä, ei huono! Ei epäilystäkään kuka oli päivän herra ja hidalgo :)

Allekirjoittaneen kauden avaus 2 lorttia ja viitisentoista särkeä.

Hienoa oli pitkästä aikaa ulkoiluttaa ystävääni parttia hyvässä seurassa!