Lähde: Match Fishing September 2010

Tässä kuussa Lee Kerry muistelee Drennan Team Englannin voittoa MM-kisoissa Espanjassa, missä hän vietti kaksi päivää katsomassa kaikkea toimintaa kun se tapahtui..

Olen varma että tiedät miten MM-kisoissa kävi, missä Englanti voitti fantastisella esityksellä kultaa. Olin siellä ja tässä kuussa haluan kertoa mitä opin vuoden parhaasta kilpaonkikisasta katsojan roolissa(opit ovat auttaneet kalastuksessa myös täällä Englannissa).

Sijoitin hieman rahaa ja hyppäsin lentokoneeseen harjoitusviikon keskiviikko aamuna saadakseni hieman tuntumaa onkipaikkaan ennen kisaa. Kun saavuin oli selvää että koko joukkue oli hyvässä iskussa, istuin parhaaseen paikkaan katselemaan kalastusta.

Päivän päätaktiikkana tuntui olevan salakan onginta noin 10 metristä ja hiukan kelalla kissakaloja ja joitakin karppeja, sitten kokeilu partilla olisko karppi paikalla ennenkuin 3 tuntia täyttyy. Olen onnekas ja olen nähnyt muitakin MM-kilpailuja ennen, mutta harjoituksissa on aina jotain juttuja jotka hämmästyttävät minua.

Ensinnäkin, keskittyminen. Koko joukkue on todella keskittynyt koko 3 tunnin onkiajan. He luottavat että Mark Addy, Mark Downes ja Dick Clegg ovat heidän silmänsä ja yrittävät saada parhaan irti jokaisesta ruudusta.

Mielestäni tämä on todella laadukasta, koska suurin osa muista joukkueista näyttää harjoittelevan paljon rennommin. Tämä keskittyminen harjoituksissa on erinomainen tapa oppia tuntemaan paikat, se auttaa joukkueen pitämään joukkueen jäsenien ajatukset selkeinä ja tekemään helppoja päätöksiä koska ovat harjoitelleet tosissaan koko viikon.

Managerit eivät anna ottaa edes yliaika kaloja harjoituksissa.

Seuraava asia joka paistaa esiin joukkueesta on tarkkuus jolla jokainen harjoitussessio analysoidaan joukkueen kesken. Kukaan ei salaa mitään ja koko joukkue vertailee rigejä, syöttötekniikoita ja varusteita. Ei ainoastaan mikä on toiminut hyvin, vaan minkälaisia syöttötapoja voidaan pitää hyvinä, että tietää kisassa mitä voi tehdä.

Esimerkki tästä oli aloitus rigit. Joukkue oli päättänyt aloittaa rigillä joka heitetään partilla mäskätyn alueen taakse, jotta voitaisiin saada mahdolliset bonus kalat jotka ovat paikalla jo valmiiksi. Mutta joillakin onkijoilla oli pidemmät siimat kuin toisilla ja se vaikutti siihen mitä he saivat tai rigin ohjaamiseen. Joukkue mittasi siimojen pituudet ja kaikille onkijoille tehtiin optimiksi todetut siimojen pituudet. Kliinistä!

Viikonloppuun ja joukkueen valintaan, mikä on vaikein tehtävä koko viikolla koska on niin tasaväkisiä onkijoita. Stuart Conroy oli epäonnekas ja tippui joukkueesta ekaksi päiväksi. Kuitenkin, se olisi voinut olla kuka tahansa.

Aamulla piti päättää että ketä katselee ekana päivänä, Mark Downes oli tehnyt selväksi että apumiesten tehtävä on paljon tärkeämpi toisena päivänä, joten päätin että A sektori olisi parasta katseltavaa ekana päivänä koska se on ollut vahvinta aluetta koko viikon harjoituksissa, ja voisi olla paikka jossa näkee paljon kalojen saantia.

Kun saavuin sinne Alan Scotthorne oli saanut paikan A2, ei paras pääty sektorista mutta silti paljon kalaa. Haluan sanoa pari sanaa katseltuani Alania. Ensinnäkin olen onnekas todetakseni että pidän häntä hyvänä kaverinani ja viimeisen parin vuoden aikana tämä kaveruus on kasvanut matkustellessamme isoihin kisoihin ja olemma jakaneet paljon tietoa. Tämä tekee hänen katselustaan muiden katselua parempaa, koska minulla on etuoikeus kysyä häneltä kysymyksiä siitä mitä hän teki jossain vaiheessa ja miksi. Hän on kuitenkin yksi maailman parhaista!

Sektorit maailmanmestaruuskisoissa on vähän aika sitten päätetty jakaa alasektoreihin. Viime vuonna sektorissa oli kolme alasektoria, mutta tällä kertaa 32 joukkuetta oli jaettu kahteen alasektoriin varmistaakseen tasaisen jakauman niin sanottujen parempien maiden kesken, jotta kaikki kalastaisivat kaikkia vastaan läpi viiden sektorin. Alan oli lähellä sektorin loppua, minä pidin silmällä häntä ja hänen vierustovereitaan, kun Stuart Conroy piti silmällä koko sektoria. Tämä toimi hyvin ja toivottavasti antoi Alanille kuvan siitä mitä tapahtui koko sektorilla.

Alan oli ”ison painon” sektorilla joten hän tiesi että tarve salakalle on minimaalinen, mutta tietenkin sekin piti olla vaihtoehtona. Kaksi päätaktiikkaa oli pitkä partti karpille ja carassiolle ja kelaonki samoille lajeille. Mielenkiintoista, joukkue ei ollut klipannu siimaa kelaan(eli pistänyt sitä klipsun taakse, joka pysäyttää heiton) vaan kalasti yli syötetyn alueen. Siiman klipperiä ei voinut käyttää koska joessa karpit joessa olivat pääasiassa villejä karppeja, jotka kiihdyttivät pois kuin Bugatti Veyron kun olivat koukussa!

Paine näissä kisoissa täytyy olla todella valtava ja pelkästään istumassa katsomassa ennen kisaa olin todella jännittynyt, joten voin vain ajatella mitä onkijat ajattelivat.

Kun kilpailu alkoi päätin mennä katsomaan Espanjalaista onkijaa syöttämässä ruutuaan. He olivat, tietysti, paikallinen joukkue(kirjoittaja: paikallinen? Tietääkseni Espanjassa on joukkue karsittu vähän samaan tapaan kuin Suomessa.....) ja potentiaalinen uhka mitalleille, joten heidän tekemisensä piti ottaa huomioon. Espanjalainen mäskäsi kaikki pallonsa kupilla, 8 palloa mäskiä ja 3 palloa sticky toukkaa, ollakseni tarkka. Toivoin todella ettei tämä olisi joku erikoistaktiikka, mutta katseltuani että kaikki muut heittivät mäskinsä, isolla alueella täynnä kalaa, täytyy myöntää että Espanjalaisen tyyli näytti suurelta virheeltä. Tämä tuli todistettua läpi viikonlopun, kun Espanjalaiset olivat kaukana kärjestä(kirjoittaja: Itse olen sitä mieltä että Espanjalaiset onkivat jostain syystä aivan liian kevyillä vehkeillä ja se oli heidän suurin virheensä, mikä tavallaan osittain osui omaan nilkkaamme myös.). Itse asiassa minua kävi heitä sääliksi, koska heidän tarvi vaihtaa areena vain hiukan ennen kisaa. He olivat valinneet joukkueensa tämän uuden areenan perusteella ja se maksoi heille kalliisti(kirjoittaja: no karsinnat pidetään siellä missä ongitaankin, joten paras joukkue paikkaan oli mielestäni käytössä.....).

Takaisin kisaan, Alan pysyi hyvin alussa hyvin saavien imussa, saamalla pientä karppia ja carassioo partilla. Keskisektorilla saatiin selvästi isompia karppeja, mutta Alan oli hyvin mukana kuvioissa ja laskimme hänet 4 parhaan joukkoon tunnin jälkeen. Keskimmäinen tunti kisassa oli kaikkein vaikein, Alan kokeili slideria ja osoittautui että siitä tuli pääsiima kun kalat olivat selvästi vetäytyneet partilta.

Tämä on jotain mitä huomasin joukkueesta viikon aikana. He osaavat kalastaa kaikilla tekniikoilla, joten tekniikan vaihtaminen kesken kisan on sulavaa ja he saavat sen toimimaan. Toisilla mailla selvästi on omat specialistinsa, ja pakottavat tekniikkansa toimimaan. Mielestäni tämä monipuolisuus oli erittäin suuri osuus Englannin menestystä. Mielestäni tämä on asia, jota jokaisen kalastajan pitäisi kehittää onkimisessaan, koska kaikki parhaat onkijat osaavat kaikki tekniikat yhtä hyvin. Se antaa sinulle enemmän mahdollisuuksia kuinka kalastaa ruutusi erillaisina päivinä, eikä vain valita tekniikkaa mistä pidät eniten. Tämä pätee kaikkiin paikkoihin, vaikka menisit kalaan vain tiettyyn paikkaan, sinun pitää osata käyttää vaihtoehtoisia tekniikoita.

Alan todisti tämän saamalla karpin ja 3 carassiota seuraavan 40 minuutin aikana sliderilla, pistämällä hänet kärkeen ennen viimeistä tuntia. Viimeinen tunti oli ainoastaan karppia partilla. Tämä oli osa-alue missä Britteinsaarten maat todella loistivat ja luulen että tästä saamme todella kiittää kaupallisia kalastusalueita. Kaikki Britteinsaarten onkijat näyttivät niin luottavaisilta kun saivat ison kalan koukkuun, siinä missä muitten maitten onkijat eivät olleet lähellekään niin rauhallisia(kirjoittaja: No shit Lee! :D).

Tämä oli selvästi nähtävissä A sektorilla, missä Skotlantilainen Dave Corcoran pisti pystyyn todellisen shown viimeisen tunnin aikana saaden 5 isoa karppia ja otti sektorin 14kg saaliilla. Alan sai enemmän kaloja, mutta ne olivat paljon pienempiä kuin ne mitä saatiin keskisektorilta, jättäen hänet kolmanteen tilaan vähän yli 11kg saaliilla. Mahtava esitys tässä seurassa.

Muualla Englannin joukkue teki hyvin, Des kolmas(kirjoittaja: häviten vierestä Markolle), Steve neljäs, Sean neljäs ja Will seitsemäs. Will oli saanut todella huonon paikan, mutta pisti pystyyn esityksen jolla saadaan minimaalinen määrä pisteitä huonosta paikasta. Joukkueen pisteet ekan päivän jälkeen olivat 21 ja sijoitus ensimmäinen. Joukkueen sääntöjen mukaan Willin täytyi tippua joukkueesta ja mennä tukijoukkoihin toiseksi päiväksi, toiset joukkueet varmasti ihmettelivät että miten hänen tasoisensa onkija voidaan tiputtaa joukkueesta. Will teki mahtavataa työtä sunnuntaina auttaen Steve Gardeneria sektorin kakkostilaan sunnuntaina – todellinen ammattilainen ja todistaen miksi joukkue toimii niin hyvin.

Toisena päivänä tukijoukkojen tehtävät kävivät tärkeiksi ja kaksi ekaa tuntia pidin silmällä toista puoliskoa E sektorista, missä voin seurata Skotlantia, Walesia ja Hollantia jotka olivat merkittäviä mitalli uhkia. Tunti jäljellä ja oli selvää että voitto ratkaistaisiin Englannin ja Italian välillä ja Alan onki Italian Gabban vieressä. Alan oli onkinut salakkaa ensimmäisen tunnin, ja sliderilla toisen. Joukkuepisteet oli varmistettu mutta hän tarvitsi karpin että Englanti voittaisi.

Leikatakseni pitkän jutun lyhyeksi, Alan yksinkertaisesti tyhjensi ruudun viimeisellä tunnilla, saaden kilon karppeja taisaisesti. Hän sai jopa 1,5kg karpin kun aikaa oli enään 1 minuutti 30 sekunttia, laskin aikaa ja karppi oli hänen haavissaan alle minuutin, 11 metriä parttia ilmassa! Alanin 12kg riitti sektorin kakkostilaan jättäen reilusti Gabban 8kg, mutta Italialainen oli silti sektorin kolmas, näyttäen että Englanti todella ansaitsi voittonsa.

Kun tulokset tulivat tuntui mahtavalta että olin pieni osa Englannin voittoa. Siellä oli monia muita onkijoita kuten Callum Dicks, Simon Willsmore, Joe Carass and Cameron Hughes auttaen myös joukkuetta antamalla tietoja. Joukkue ja managerit näyttivät kiitollisuutensa ennen kuin kiiruhdimme myöhäisillan lennolle. Rakastin joka minuuttia!

Kun palasin Englantiin olin epätoivoinen päästäkseni itse penkalle ja kokeillakseni reissussa opittua. Ennen artikkelin julkaisua olen kalastanut kolme kilpailua, Lindholme Fish'O'mania karsinnoissa olin viides saaden 107 paunaa F1:siä, sitten voitin sektorini ja olin toinen Herenbrookissa karpilla. Sunnuntaina olin Trent-joella voittaen sektorin partilla ja kelalla, sain jopa suutarin jonka sain ylös 9m partilla ja kevyillä latekseilla.

Jokaisessa näissä kilpailuissa olen ollut erittäin keskittynyt, valmistautunut huolella saadakseni ajoitukset kohdilleen, milloin vaihtaa taktiikkaa saadakseni parhaan tuloksen ruudustani.

Tykkään ajatella, että joskus opit enemmän kuin katselet kun että onkisit itse, mutta se on aina mahtavaa olla itse penkalla!