Naisten kilpaonginnan maailmanmestaruuskisat käytiin lokakuun lopulla Bloemhofin kylässä” Kukkahovissa” n. 350 km Johannesburgista  ja sen lähellä olevalla luonnonsuojelualueella sijaitsevalla Bloemhofin  tekoallaltaalla.  Itse asiassa  kilpailualue oli Vaal -joen  välissä, eli joen väliin tehty tekoallas. Paikallisten mukaan viidenneksi suurin tekoallas Etelä-Afrikassa. Vesistössä oli viisi eri kalalajia: Peilikarppi, Suomukarppi, Kissakala, Keltakala( ei nähty koskaan) ja Aurinkoahvenen sukulainen. Suomi sai näistä lajeista ainakin neljä  kisaviikon aikana.

Vuoden 2010 maajoukkue edustajat  oli tänä vuonna:  Riitta Isokorpi, Liisa Paavilainen, Arja Taponen, Sarianne Snellman ja varamiehenä lopulliseen kokoonpanoon aivan viikkoja ennen reissua tullut Jaana Vetikko. Joukkueen huolto ja Kapteenin tehtäviä hoiti: Hannu Paavilainen, Juhani Taponen ja Jyri Bemerståhl

Kisaa edeltävinä kuukausina  tehtiin paljon töitä kaikilla osa-alueilla. Kun oli tiedossa aivan uusi manner ja vesistö antoi se hienon lisähaasteen koko reissua ajatellen. Asiat loksahti pikku hiljalleen kohdalleen joukkueen hienosta yhteistyöstä, mutta sekin että järjestäjät olivat nähneet niin suuren vaivan kisojen järjestelyjä ajatellen( pakkien, sumppujen, vaparullien lainaaminen), ja oli hienoa että 12 maata loppuen lopuksi tuli kisailemaan maailmanmestaruudesta.

 

Itse reissuun lähdettiin riittävän ajoissa, mikä oli hyvä asia. Ensin lennettiin Helsingistä Lontooseen ja sieltä suora lento Johannesburgiin. Koko reissun pituus kesti n. 20 tuntia ja edessä oli vielä 5-7 tunnin ajomatka Bloemhofiin. Tiet Etelä-Afrikassa ei ollut samaa tasoa mitä Suomessa, vaikka pääsääntöisesti hyvät. Eli pienen vasemmanpuolen liikenne seikkailun jälkeen saavuttiin Bloemhofin kylään ja siellä majakylään nimeltä ” Plekkie in die son”. Aivan mahtava majoitus, ei siksi vain että se oli meidän yksityiskäytössä ja  että siellä pystyi kalastamaan vaan siksi että en ole koskaan tavannut niin vieraanvaraista ja huomaavaista isäntäväkeä missään. Eli  majapaikkamme oli täydellinen. Seuraavana päivän kävimme kisa alueella vähän kiertelemässä, haettiin pakit ja käytiin rekisteröimässä joukkueemme. Joukkueen fiilis oli hyvä ja polte onkimaan hyvin voimakas. Samana iltana tuli tieto että Italian joukkue oli ollut auto onnettomuudessa.

Italian osallistuminen kisoihin oli epävarmaa.

 

Kapun terassimaisemat

 

Maanantai 25.10:

 Eka treeni edessä ja muistiin jäävän aamupalan( kahvi keitetty suolavedessä ja buffet olikin sama asia kuin muovikelmuun kääritty aamupala) ja  harjoituspaikkojen arvonnan jälkeen kirmasimme kohti boxi numero kuusi joka oli C- sektorin ulkoreuna. Ennakkotietojen mukaan Karppeja piti olla paljon, mutta karpit olikin kadoksissa. Tähän oli luonnollinen selitys: Alueella ei oltu ongittu vähän aikaan, joten se vaati hieman ruokaa jotta se tulisi kilpailualueelle. Eka erä meni ns. poltteen rauhoittamiseen ja välineiden virittelyyn. Joukkueessahan oli jo kolme konkaria , mutta kahden osalta oli saatava välineiden säätö nopeasti kohdalleen jotta he saisivat tuntumaa mahdollisimman paljon. Meidän varaonkijamme Jaana otti partin käteen ensimmäisen  kerran eläessään ja siitä se sitten lähti. Kun eka jakso oli aivan kuollut, ja että ei tytöt vain katselisi maisemia niin harjoiteltiin ns. ylläpitoa ritsan/ kuppi  ja mäskin avulla. Tämä tekniikka piti saada heti kuntoon. Muutamia huti vetoja tai siima tärppejä  lukuun ottamatta, niin Arja sai ekan kalan, kissakalan. Tuuletus oli sen mukaista. Kokonaissaalis ekan erän jälkeen oli n. 7-10 kalaa 60 onkijan  kesken.

 

 

Kun syöttinä oli vaan maissi ja mato ja ilmaismäskien toimivuudesta ei vielä tietoa niin lähdettiin kokeilemaan eri vaihtoehtoja. Ekan erän mäskit oli kaikille samat :

2kg HI-PRO CARP

1,25 kg  BASIC CARP

1 PSS STRAWBERRY

2 prk maissia

Ylläpitoon 1 litra maissia ja

 ½kg matoja hakkeluksena

"Se ensimmäinen"

"Ekan päivän saldo"

Ensimmäisen erän päätarkoitus oli saada vähän tuntumaa ja välineet( koukut, kumilangat ja kohot) ja syvyydet kohdalleen, jotta meillä olisi parempi toinen erä. Jos jotain opittiin ekasta erästä niin matohakkelus saattoi tuoda kissakalaa, joka tarkoitti myös sitä että karppeja ei välttämättä olisi mäskin lähellä. Toisen erään mentiin samalla tekniikalla  ja seoksilla, mutta maustettiin ylläpitomaissi banaanilla ja kahden onkijan kohdalla lisättiin ylläpitohajua.

Tärppejä alkoi tulla lisää, varsinkin hajustetun mäskin ja vihreän pilven ansioista. Välillä karppi söi vaan yhtä maissia ja välillä pieni mato ja maissiyhdistelmää. Iltapäivän saldo: kuusi karppia ja se aamupäivän kissakala. Kaksi onkijaa jäi ilman kalaa. Se mitä jäi päivän harjoituksista askarruttamaan oli että mäski ei aktivoinut kalaa kuten piti ja parvet pieniä.  Oli paljon pulmia mitä piti vielä ratkaista, mutta olin kuitenkin tyytyväinen ekan päivän suoritukseen, kun kuulin että muilla mailla kanssa ongelmia.  Pää oli avattu.

Hannu ja Jussi "Muulit" työn touhussa.

 

Tiistai 26.10 :

Boxi numero kahdeksan  oli vuorossa, D sektorin alkua.  Mäskit samat mutta ero tällä kertaa maanantaihin verrattuna että kolme onki ananaslimulla hajustetulla mäskillä ja kaksi edelleen mansikalla. Kolmella onkijalla ei  ollut matohakkelusta mäskin seassa, vaan pelkkää maissia. Tänään ongittiin myös kelaongella. Maissia ja matoa koukkusyötteinä. Yhdellä onkijalla oli ylläpitomäskille vihreätä väriainetta, joka teki veteen komean  vihreän pilven.

Alkumäskäys partille n. 10,5 m päähään ja ylläpito vähän pidemmälle. Kelalla ongittiin n. 25m päässä missä oli selvä reuna jonka jälkeen alkoi heti syventyä. Kala oli selvästikin aktivoitunut, koska sikäläiset karpit hyppivät kuin lohet ilmaan mutta toistaiseksi vielä hyvin kaukana n. 50m päässä. Alkumäskäys oli seuraava: 15 palloa partille ja n. 15-20 palloa kelalle. Tänään kokeiltiin ylläpitoa vähän passiivisemmin. Pieni mäskipallo joka viides minuutti ja muutama ritsaus tai kupitus maissia siihen väliin. Ylläpidon lisääminen vasta kun kala paikalla. Kala oli edelleen kateissa, tai sanotaan hyvin kaukana ja kesti hyvin kauan kunnes kala tuli paikalle. Aivan erän viimeiseen puoleen tuntiin tuli kala paikalle ja kiihtyi varsinkin iltapäivää kohti varsinkin naapuriboksissa jossa oli Hollanti ja toisella puolella Portugali joka tiistaina onki vain kelalla.  Päivän saldo: 1 aurinko ahven,  1 kpl kissakala ja muutamia karppeja. Yhdellä onkijalla puuttui vielä kala saaminen 3 erän jälkeen, kuten myös moninkertaisella maailmanmestarilla Englannin Wendy Lokkerilla. Kun syönti vain muilla parani, me pakattiin kamat ja edessä oli välineiden huolto ja rakentelu .  Jussin kanssa tuli tehtyä jokin verran vakoilutyötä ja kiitos suuresta avusta kuuluu myös Etelä-Afrikkalaiselle  veteraanionkijalle(MM-pronssimitalisti muutaman vuoden takaa veteraanien sarjassa)joka jakeli neuvoja ja vinkkejä auliisti mitä kyseisessä vesistössä kannattaa tehdä, mistä Etelä-Afrikan joukkue ei taas pitänyt. Häneltä saatiin tarvittavat mäskit  ja erikoishajustetut maissit jotka oli kokeilun arvoisia, kun ei ollut mitään menetettävää ja todellakin kokeilun arvoista. Puola, Tsekki ja Englanti oli saanut hyviä tuloksia samoilla aineilla. Aikaisemmat kokeilut ei ollut mennyt ihan metsään koska Hollantilaiset ja Venäläiset  käyttivät samoja mäskejä, ainoana erona oli että he käyttivät suomalaisille tuttua Brasemia. Me emme. Mansikkahajusteet sai jäädä. Oli aika mennä majapaikkaan rakentamaan vehkeitä ja lataamaan uusia paukkuja keskiviikkoa ajatellen.

 

Liisan eka kala, kissakala.

 

Keskiviikko 27.10

Boxi 3 B sektorin alkupää jossa Unkari oli ollut edellisen päivän.

Erittäin tärkeä päivä henkisesti että tulisi onnistumisia kaikille ja vielä edessä  pientä kokeilua. Kolme onkijaa saisi kokeilla Afrikkalaista mäskiä johon lisättiin n. kaksi purkkia maissia jotka oli maustettu vihreässä maapähkinäsiirapissa. Mäskin seassa oli myös fluoriainetta joka aiheutti vihreää pilveä. Kaksi onkijaa onki edelleen Eurooppalaisilla mäskeillä, mutta miedommin maustettuna ja banaanilitkulla. Yhdellä onkijalla joka testasi paikallista mäskiä sai laittaa matohakkelusta sekaan, muilla muuten sama konsepti ylläpidon mäskin ja maissin suhteen. Joka aamusessio oltiin parannettu tulostamme, ja nyt elettiin ratkaisevia hetkiä mitä tultaisiin tekemään ajatellen kisaviikonloppua. Alku oli hiljaista ja  Englanti sai kalaa ihan hyvin samoilla mäskeillä mitä meidän kolmella onkijalla oli. Oli liian rauhallista joten piti keksiä joku porkkana ja nopeasti.

Huusin tytöille että se joka saa ensimmäisen karpin saa kuohuviinipullon !Lataus muuttui täysin ja ilmapiiri rentoutui selvästi ja ei mennyt kauan kunnes karpit alkoivat  syömään ja Sari sai ensimmäisen karpin ja siitä hyvästä tuplattiin palkkiota. Kapteeni oli huojentunut. Kaikki oli nyt saanut kalaa. Ero oli selvä jokaisella oli tapahtumia mutta paikallinen mäski toimi huomattavasti paremmin kuin meidän Eurooppalainen. Iltapäivällä kaikki tulisi onkimaan samoilla mäskeillä. Suurin osa kaloista tuli partilla mutta kaksi kelalla.  Aamusession saldo 24 kalaa ja vaikka oli yksi nolla tulos kaikilla oli tapahtumia ja paljon. Naapureilla  Ranskalla 24 kalaa ja Englannilla 50 kalaa . Paikallinen mäski vei voiton 22-2, eli huomattava ero. Oli hyvä mieli mennä lounaalle.  Iltapäivä alkoi hyvin. Heti pari kalaa, mutta iloa ei kestänyt kauan. Nousi raju ukonmyrsky ja Etelä-Afrikassa kun ollaan niin kaikki muuttuu hetkessä. Oli pakko ottaa tavarat suojaan rantaan että partit ei lentäisi järveen. Metallinen laituri ja hiilikuituvapa ei ole mikään turvallinen yhdistelmä.  Ranskalaiset jatkoivat onkimista, mutta ei kauan kun vavat alkoi lentelee pitkin poikin ja välineitäkin hajosi.  Iltapäivän harjoitukset päättyi siihen. Kaikkia vähän harmitti. Oltiin juuri päästy karpin makuun.  Säästettiin mäskit seuraavaan päivään. Palattiin tukikohtaan huoltamaan välineitä. 

Kaksi kuoharia ja karppia rikkaampi.

Karpin väsytystä Riitan tyyliin.

Sarin eka karppi.

Arjan 10 karpin kaato.

Myräkkää tiedossa.

 

Torstai 28.10

Boxi 10 mutta tultiin treeneihin vasta ns. myöhemmin kuin muut ja laitettiin kalusto kuntoon ja ongittiin  vasta iltapäivällä.  Joukkueen piti hoitaa juoksevia asioita joten tämä päivä  oli ainoa mahdollisuus siihen. Nyt huomattiin aamusession tärkeys. Sektori oli aivan tyhjä, kalat olivat  jo siirtyneet muihin sektoreihin ja parkkeerannut sinne.

Kaksi karppia oli vasta sumpussa  kun oli vielä iltapäivä harjoituksia jäljellä enää  reilu tunti. Oli aika kokeilla brasemin vaikutusta paikallisen mäskin kanssa, kaadoin pussin mäskin sekaan ja aloin heittämään pientä ylläpitoa aika tiuhaa tahtia. Oli vihdoinkin kapteenin vuoro kokeilla. Aikaa meni noin 15-20 minuuttia ja ensimmäiset  merkit siimatärppien muodossa  jolloin ylläpito vain yltyi ja annoin naisonkijalle takaisin vavan. Koho upposi ja karppi oli hetken päästä haavissa. Hyppäsin takaisin pakin päälle ja sain kokeilla uudestaan pienen hetken. Parin missatun tärpin jälkeen sain ensimmäisen Etelä- Afrikka karppini. Aika loppui ja treenisessio oli ohi. Mitä tästä päivästä opimme: Brasemhajuste  sopi Etelä-Afrikkalaisen mäskin kanssa ja se toi kalaa paikalle ja jos ei ollut tapahtumia  sitä tuli käyttää.  Onneksi oli vielä yksi sessio treeniä edessä.

Muutama suomukarppi.

 

Perjantai 29.10.2010

Pakollinen treenipäivä ja A sektorin ulkolaita. Käytettiin mäskinä samaa kuten maanantaina mutta tällä kertaa mansikan tilalla oli Brasem hajuste. Brasemia käytettiin myös ylläpidossa. Suurin osa käytti kelaa ja onkivat 20-25 m etäisyydestä. Ongelmana ei ollut välttämättä kalan houkuttelu vaan ehkä sen pysyminen koukussa väsytyksen aikana. Menetyksiä tapahtui valtava määrä ja säätöä jouduttiin tekemään aivan valtavasti jotta saatiin kaloja ylös. Ongelmana oli yleensä liian tiukka jarru joka johti siihen että kala repi itsensä irti tai siima katkesi. Kalat olivat hyvin voimakkaita ja kokemattomuus tälläisten kalojen väsyttämisessä näkyi. Tilanne kuitenkin parani koko ajan kun saatiin säädöt kohdalleen ja alettiin myös saamaan kaloja ylös. Suurin huolenaihe viikonloppua  ajatellen oli juuri kalojen menetykset  ja muuttuisiko kalan käyttäytyminen ja oliko tulossa mättäjäiset? Yksi huolenaihe oli myös se miten arpaonni suosii koska oli sektoreita missä ei kala viihtynyt. Kalasaldo oli toistakymmentä karppia ja fiilis ihan hyvä koska tapahtumia oli ihan kivasti. Harjoitukset olivat ohi. Joukkue lähti valmistelemaan kisalauantaita ja avajaisia.

Pitihän sitä itsekin saada kokeilla.

Kyllä ne karpit pistää Riitankin hymyilemään.

 

Avajaiset

Avajaiset  ja sen seremoniat puheineen alkoi paraatilla läpi Bloemhofin kaupungin läpi missä iso väkijoukko otti iloisella mielellä meitä onkijoita vastaan. Oli todellakin pientä  karnevaalifiilistä. Yleisön joukossa oli koululaisia koulupukuineen , lippuineen ja iloisin mielin meitä tervehtien ja kannustaen.  Noin kolmen kilometrin paraatilenkin jälkeen kokoonnuimme kaupungintalon eteen. Puheita jatkui toista tuntia ja meitä onkijoita siunattiin jumalanpalveluksen kera. Illan kohokohta oli tietenkin oman joukkueen esittely väkijoukkueelle. Ilta päättyi kaupungin talolla cocktailtilaisuuden merkeissä. Suomen joukkue ei osallistunut näihin kekkereihin koska  meidän majoitusisäntäväki odotti meitä herkullisella illallisella.

 

Kuvat: Jaana Vetikko

 

Lauantai 30.10.2010

Ensimmäinen kisapäivä. Aamulla herättiin neljän aikaan Jussin ja Hannun kanssa valmistelemaan naisonkijoiden syötit ja mäskit kuntoon.  Naiset saivat sillä aikaa latautua rauhassa itse kisaan.  Ansaitun aamukahvin jälkeen ajettiin kohti kisapaikkaa samalla auringonnousua ihaillen. Fiilis oli hyvä ja kaikki oli kunnossa. Kisapaikka sijaitsi n. 50 km majapaikasta ja kun tie oli tosi huonossa kunnossa aikaa meni noin 1 tunti. Kisapaikalle tultuamme odotimme rennoin mielin arvonnan tulosta. Liisa A sektori, Arja B, Jaana C, Sari D ja Riitta E. Hannu ja Jussi menivät hoitamaan A ja B sektoria. Minun vastuulle jäi C, D ja E sektori.

Kisan esivalmistelut meni hyvin ja aikataulu piti ja syöttitarkastus läpi. Päivän taktiikka oli syöttää partille 20 palloa ajatuksena se että tavaraa oli hyvä olla jos karppi parkkeeraa ruutuun, niin se myös pysyy. Oli myös tärkeätä että mäski pysyi mahdollisimman pienellä alueella. Mäskinä käytettiin 4,5 kiloa Afrikkalaista mäskiä joka oli hyvin maissivoittoista ja makeaa sen lisäksi vielä maapähkinälimulla maustettua maissia n. 800g. Syöttinä tunkiomatoja, Jumper matoja  ja  maissia hajustettuna ja ilman. Fluoriainetta ja brasemia oli myös tarvittaessa mäskin ylläpitoon. Kelalle mäskättiin 15 palloa n. 25 metrin etäisyydelle syvyys oli n. 3,20-3,50 metriä. Painotus oli pääsääntöisesti aika korkealla tai sitten  painot alhaalla riippuen virtauksista ja tuulesta. Syötti tuli Leijua alas hitaasti koska kala liikkui hyvin aktiivisesti pinnalla.  Keli oli lämmin jo aamusta ja oli aika tyyntä. Partilla, eli jatkopalavavalla ongittiin n. 11.5 metrin etäisyydellä ja ylläpito/mäskäys tapahtui vähän lähempää. Kohot vaihteli  1g-3g riippuen onkijasta mutta parhaiten toimi 1,5 g koho paksummalla antennilla herkästi painotettuna tässä sama idea kuin kelaonginnassa, eli leijuva syötti. Pohjavirtaukset oli yllättävän kovia vaikka vettä oli vain toista metriä, joten jokainen sääteli painoja tilanteen mukaan. Ylläpitoa piti tapahtua n. kolmen minuutin välein oli se sitten pieni pallo mäskiä tai maissin ritsaamista. Kalan tullessa paikalle maissin ritsaamista tiheämmin. Syöttien vaihtelu oli kanssa tärkeätä, eli ei käytetä koko ajan samaa syöttiä vaan piti kokeilla eri vaihtoehtoja koko ajan. Kisa alkoi 09.30 ja fiilis oli hyvä. Ensimmäisen  tunnin aikana tilanne oli että Arjalla kaksi kalaa, Liisalla yksi, Jaanalla  yksi, Sarilla nolla ja Riitalla yksi. Ensimmäinen tavoite oli että kaikki saisi kalaa, että ei tulisi nollia. Toisen tunnin aikana katkesi radiopuhelinyhteys A ja B  sektoreihin, mutta ensimmäisen tunnin tiedot helpottivat kun siellä oli kalaa jo sumpussa molemmilla.  Tärpit ja kalan käyttäytyminen oli muuttunut treeneistä ihan erilaiseksi. Tärpit oli tosi varovaisia ja kalat harvassa. Kala saattoi ottaa syötin ja siitä merkkinä että antenni meni puoleen väliin ja heti syötin hylkääminen. Jos tässä kohtaa yritit vastaiskua niin vedit joko leuoille tai missasit koko kalan. Piti pitää hermonsa ja antaa kalan syödä rauhassa. Syötin aktiivinen vaihtelu oli tärkeätä ja mahdollisimman pieni syötti oli paras vaihtoehto. Kaloja ei saanut menettää joka tiesi että parvi siirtyisi naapurille. Kelalla piti antaa syödä ihan rauhassa ja laske vaikka kolmeen, ja sen jälkeen vasta vastaisku. Sen jälkeen tuli uittaa kalaa mahdollisimman rauhallisesti, koska tärppejä ei ollut paljon niin joka kala oli tärkeä saada ylös. Tässä meillä oli ongelmia, jostain syystä kalat ei pysynyt loppuun asti meidän onkijoilla , varsinkin kelalla. Toisen tunnin aikana Arjalla ja Jaanalla oli viisi kalaa. Liisalla, Sarilla ja Riitalla kaksi kalaa. Tilanne oli vielä ihan hyvä, koska kalaa oli yleisesti 2-6 kalaa per onkija. Tavoite oli saavutettu, mutta tärkein  ja viimeinen tunti oli vielä edessä. Jaanalla oli pullat ihan hyvin uunissa, joten keskityin Sarin ja Riitan onkimiseen. Viimeisen tunnin saldo oli Sarilla ja Riitalla yksi kala ja Jaanalla kuusi kalaa.  Jaanalla oli aivan mahtava loppukiri aivan viimeiseen sekuntiin asti, oli hienoa seurata  ja nähdä kun onkijalla oli hurmos päällä ja huomata että Venäläisonkijalla vieressä joka oli jyrännyt kisan alussa hyytyi täysin. Jaanalla  oli nappisuoritus  tosi lähellä, kakkossija yhden kalan päässä. Ihan hyvin ensikertalaiselta.

 

 

Reilu 16 kiloa ja 5 pistettä


Päivän saldo:

Liisa:  2 kalaa , 12p

Arja:  6 kalaa,  8p

Sari: 3 kalaa,  11p

Riitta: 3 kalaa,  9p

Jaana: 11kalaa , 5p

 

Ja ekan päivän sijoitus 10 sija. Tavoite oli täyttynyt koska saivat kalaa ja ainoastaan jäi harmittamaan ne useat karpit jotka oli irronnut jotka olisi nostanut sijoitusta hyvin korkealle. Tyyni keli ja varmaan kalojen kylläisyys johtivat siihen että tärpit olivat hyvin arkoja ja vaativat pienen syötin. Toinen huomio oli se että kala ei tullut keskisektoreilla ja sisäreunoilla  lähelle vaan viihtyi mieluimmin kelaetäisyydellä. Lounaan jälkeen lähdettiin kohti majapaikkaa. Illalla oli paljon vielä tekemistä ja heräsi kysymys:  tuliko karpin käyttäytyminen muuttumaan  seuraavan vuorokauden aikana?

 

Sunnuntai 31.10.2010

Toinen kisapäivä. Sunnuntaina samat rituaalit kuten aiemmin, eli mäskit ja syötit kuntoon. Pieniä hajuste säätöjä maissin suhteen, muuten välineet samat. Maissin määrä vähennettiin ylläpitoa ajatellen ja taktiikkana oli että eka 15 minuuttia ongittiin partilla  jos sieltä joku vahinko kala tulisi heti alkuun. Sen jälkeen siirryttiin kelalle. Alkumäskäys partille 15 palloa ja kelalle 20 palloa. Ylläpito kuten aiemmin.  Liisa ja Jaana päätyivät A ja B- sektoreihin, joten minä jäin sinne. Sari, Arja ja Riitta C,D ja E- sektoreihin. Ilma olin lämmin(+39C) ja pieni tuuli rikkoi pintaan vähän väliin. Kisan kulku oli vähän vaikeampi koska kala oli vieläkin vaikeampaa sen sisimmälle sektoria jouduit. Ekan tunnin aikana A ja B-sektorin oli 14 onkijaa( kahdeksan A sektorissa ja kuusi B- sektorisssa) ilman kalaa joista yksi oli meidän onkija. Kalaa oli siis tosi niukasti. Kahden tunnin jälkeen oli edelleen n. kymmenen onkijaa ilman kalaa. Liisalla oli tässä tilanteessa kaksi karppia Jaanalla muutama missattu tärppi. Dramatiikkaa kisata ei puuttunut. Kovien maiden kapteenit juoksivat edes takaisin sektoreita pitkin ja tarkkaili mitä kukin teki. Huomautuksia tuli paljon, varsinkin painojen suhteen että oliko liikaa lyijyä pohjalla vai ei. Meillä oli taas ongelmia Englantilaisonkijan kanssa joka istui tavallaan pienessä poukamassa joka kavensi hänen sektoria joka taas aiheutti että hänen kohonsa oli parhaimmillaan n. yhden metrin Jaanan puolella. Useista huomautuksista saatiin tämä rikkomus kuriin. Eikä tässä vielä kaikki. Englantilaisen eka tärppi ja kun rajalla onki aiheutti sen että karpin eka ryntäys sotkeutui Jaanan siimoihin ja häiritsi taas Jaanan kalojen houkuttelua, koska kala oli arkaa. Syy tähän oli se että heillä oli jarrut niin löysällä  joka taas johti siihen että kala vei naista jonkun aikaan. Kala siis hylättiin. Jaanalla oli muutama tapahtuma joten Jaana lisäsi ylläpitoa tärpin toivossa. Englantilainen samalla sai tapahtuman kelalla ja kala oli valtava. Samaan aikaan Janalla eka kunnon tärppi,Yes! ajattelin minä, mutta miten kävikään. Englantilainen väsytti samalla viiden kilon kissa kalaa joka päätti syöksyä Jaanan eteen vasemmalle kun Jaan karppi syöksyi oikealle kohti Englantilaista. Kissakala jyräsi Jaanan siiman ja samalla irrotti myös Janan kalan ja samalla karkotti koko kalaparven Jaanan edestä. Kahden tunnin työ valui hukkaan. Englantilainen uitti vielä kisakalaa, ja kun siimat olivat koskeneet toisiinsa veden alla ja Jaanan siima oli hetken Britin siimoissa kiinni heräsi kysymys hylättäisiin kala vai ei.? Kala laitettiin eri sumppuun ja punnittaisiin erikseen ja käsiteltäisiin  Juryssä. Kala loppujenlopuksi hylättiin. Menikö siinä Englannin voitto mahdollisuus? Onneksi se kala ei ratkaissut…olisi jäänyt yksi piste vielä eroa. No tämän shown  ja metelin jälkeen Jaanan selän takana aiheutti tiettyä häirintää kalan takaisin saantia ajatellen ja kuinkas ollakaan kalat siirtyivät naapurille vasemmalle. Puolatar veti hienon loppukirin saaden viisi kala viimeisellä tunnilla. Brittineito kasasi itsensä ja sai kaksi karppi Ihan lopussa. Jaana vierestä nolla ja Britin oikealta puolelta Portugalilainen nolla tulos. Miten Liisa pärjäsi B-sektorilla? Täytyy sanoa että hyvin. Liisa oli korkannut ekan tunnin aikana yhden karpin joten kisa oli pelastettu, mutta nykäisi kaksi karppia lisää ja se viimeinen oli aivan huima näytös. Liisa väänsi kampea että savu vaan nousi ja toista kiloa karppi oli haavissa muutamassa kymmenessä sekunnissa koska tärppi tuli viimeisellä minuutilla ja kala oli otettava sieltä. Kävi miten kävi. Tuuletus oli aivan mahtava kun kala oli haavissa. Taputukset oli todellakin ansaittuja  ja kapteenin halaus tietenkin. Lopputulos yhdeksäs ja parannus eilisestä.  Jaana jäi valitettavasti ilman kalaa 11½ pistettä. Muuten muut naiset pärjäsivät? Sari oli c-sektorilla aika sisälaidalla ja oli saanut yhden kalan ja useita missattuja tärppejä. Arja paransi sijoitustaan  kahdella pisteellä kolmella kalalla jonka yhteispaino oli  lähes kuusi kiloa, jotka hän oli saanut kalat kelalla. Sijoitus kuudes. Hän oli saanut karpit syömään brasemin ja vihreän pilven avulla. Riitalla oli valitettavasti   nollaa kalaa toisena päivänä, kuitenkin muutama missattu tärppi.  12 pistettä. Sari sai sumppuun yhden karpin toisena päivänä. Sijoitus kuitenkin vasta kahdestoista. Sunnuntai oli vaikea päivä ja Suomalaisille myös hieman epäonninen. Kalaa oli niukasti ja ei kerta kaikkiaan saanut missata yhtään tärppiä. Menetetty kala tiesi aina paljon pisteitä. Päivän kohokohta oli Arjan ja Liisan hyvä nousu . Harmitti muiden naisten puolesta ja jäi vähän kyllä hampaan koloon. Harmitti myös se että kisapätkä oli kahdella alueella ja rajoitti takamiesten liikkumista. Kisa oli hyvin  tekninen ja kalan  pysytellessä   kaukana taidot ei riittänyt ihan loppuun asti kelalla, varsinkaan kalojen  väsytyksessä. Pari päivää  treeniä olisi tarvittu kelalla lisää. Kokonaisuutta ajatellen kisa meni hyvin koska joukkueessa  oli  kokemattomia ja kokemusta omaavia kilpailijoilta tulihan naisten paras joukkuesijoitus ja Arjalla paras henkilökohtainen sijoitus Jaanan sijoituksesta puhumattakaan. Minulla jäi hyvä fiilis ja reissu oli aivan mahtava,  isolla M:llä! Suurkiitos kuuluu koko naisporukalle ja heidän tukijoille.

Henkilökohtainen mitalikolmikko.

Kaput muistopalkintoja hakemassa.

Kaikki  mukava loppuu joskus aikanaan kuten nytkin ja palkintojen jako oli kisapaikalla. Kisajärjestäjät muistivat kaikkia joukkueita muistomitaleilla ja voittajia vielä mahtavilla pokaaleilla ja viinillä.

Gaala-illallinen oli ihan mukava mutta huomasi että paukut oli aivan loppu koska porukka oli tosi väsyneitä  ja itse juhlaan oltiin kutsuttu myös Afrikka oppaamme ja majoitusisäntäväki. Ruokailun jälkeen oli valokuvauksien aika ja perinteeksi syntynyt  tavaravaihto, eli naiset antoivat ja vaihtoivat muistoja.

Ilta oli vielä nuori kun moni joukkue poistui gaalasta, niin mekin tehtiin. Seuraavana päivänä oli aikainen lähtö kotiin ja muut jatkaisivat kohti Kapkaupunkia. Kisat ja tehtävä oli ohi.

Suomen onkimaajoukkue haluaa kiittää myös tukijoitaan : SVK, Caster Master,  Helsingin Lipputehdas oy ja Onkitukku Rod/ Tom Sirviö.

Kiitos hienosta kokemuksesta!

Jyri Bemerståhl

Suomen naisonkimaajoukkueen kapteeni