Jatketaan haastatteluiden sarjaa: Jari Seppälä, Team F.I.S.H:n johtohahmo ja yksi Suomen pisimpään kilpaonginnan parissa olleista henkilöistä. Olkaapa hyvä:
 
 
 
 
KILPAONKIJA: Milloin aloitit kilpaonginnan ja miksi?

JARI:
Joskus 70-luvun alkupuoliskolla kesäonginta tai mato-onginta muuttui asteittain itseni ja Ari Paatajan vaikutuksesta
kilpaonginnaksi, tilailimme tavaroita ja kirjoja mm.Englannista, kävimme Ruotsissa kisoissa ja samalla sai ostettua kohoja, koukkuja,
painoja jne.
Ruotsi oli meitä edellä kilpaonginnassa muutaman vuoden joten siellä oli jo niin sanottuja kilpaonkitarvikkeita myynnissä.

Isä osti minulle ensimmäisen partin muistaakseni vuonna 1980, joka oli Shakespeare President 10m ja siitä sai tehtyä n 60 erilaista versiota
erilaisten välipalojen avulla lisäksi siinä oli erillinen tyvikahva 6m:n pituuteen, vapa on edelleen tallessa ja hyvässä kunnossa.
 
KILPAONKIJA: Paras kilpailusi, entä huonoin?

JARI:
Yksittäistä parasta kilpailua on vaikea nimetä, mutta joitain on tietysti jäänyt mieleen, MM-kisat Kroatiassa 1-osa sektorivoitto 6gr:n
erolla Mario Barrosiin, joka oli siihen aikaan yksi parhaita kelaonkijoita. toinen mieleen jäänyt oli muutama vuosi sitten Loimijoen SM-kisojen
sunnuntain kilpailu kelalla yli ja sektorivoitto. Se paras kilpailu ei ole välttämättä voitettu kilpailu vaan semmoinen ,jossa itselle
tulee onnistumisen tunne.
Mitä taas tulee huonoimpiin, niin niitä on niin paljon, että ne haluaa unohtaa, tietysti pahinta on pilata joukkueen tulos.
 
 
KILPAONKIJA: Montako kertaa olet edustanut Suomea, ja missä ja milloin?

JARI:
En ole enää kartalla, mutta arvioin olleeni n. 20:ssä MM ja EM kisoissa onkijana ja Kapteenin hommat päälle.
Ensimmäinen Hollannissa 1983 kun Suomi osallistui ensimmäistä kertaa MM-kisoihin, se oli hieno kokemus.
 
 
KILPAONKIJA: Paras sijoituksesi kansainvälisellä tasolla joukkueessa ja henkilökohtaisesti?

JARI:
Joukkuekilpailuissa on ehkä paras Saimaan MM-kisojen 2005 6-sija ja siinä toisen päivän suoritus, en tosin itse onkinut vaan olin kapteenina,
mutta se, että Suomi oli paras siinä kilpailussa lämmittää edelleen sydäntä.
Toinen, joka tulee mieleen oli Team F.i.s.h:n MM-joukkue kilpailu Belgiassa, jossa olimme 6:s ja toisen päivän 2:n.
Henkilökohtaisesti paras on tietysti sektorivoitto Kroatiassa, mutta muuten ei ole kovin kehuttavia sijoituksia.

 

KILPAONKIJA: Turhauttavin kilpailupaikka ja miksi?

JARI:
En nyt ala nimeämään yhtä paikkaa, mutta ne paikat, joissa jo etukäteen tietää, ettei voi voittaa kuin tietyiltä paikoilta.

 

KILPAONKIJA: Suosikki kilpailupaikka ja miksi?
 

JARI:
Ehkä Saimaan kanavan "hevoshaka".

 

KILPAONKIJA: Mielestäsi Suomen tasapuolisin kilpailupaikka?

JARI:
Ehdottomasti Saimaan kanava ja "HEVOSHAKA" jossa ainoastaan reunasektorin sisälaita on hieman huonompi paikka,
mutta siitäkin on mahdollisuus voittaa, varsinkin toisena kilpailupäivänä.


 

KILPAONKIJA: Mieluisin kalalaji onkia?

JARI:
Mulla ei ole nykyään mitään suosikkeja, kaikki vaatii omat erilaiset konstinsa ja se tekee siitä mielenkiintoista.
Aikoinaan olin ehdottamasti sitä mieltä, että särki on vaativin ja haastavin, kun sitä ei ole kuin muutamia kappaleita kilpailussa. 

 

KILPAONKIJA: Isoin kalasi ongella?

JARI:
n. 5kg:n Amurinkarppi Kroatiasta MM:n treeneissä, siellä olis ollu mahdollisuus rikkoa "kymppikerho" jos olis ollu vehkeet balanssissa.

 

KILPAONKIJA: Hauskin kilpaonginta kokemuksesi?

JARI:
Kyllähän näihin vuosiin on kaikenlaista sattunut, niin että on nauranut kuset housussa,
joltain on pakinjalat pettänyt alta ja mies on lentänyt veteen ym. Ei ole mitään yksittäistä tapahtumaa joka olis jääny päällimmäisenä mieleen.  

 

 

KILPAONKIJA: Kuka on mielestäsi maailman paras kilpaonkija ja miksi?

JARI:
Kyllä se on ehdottomasti Alan Scotthorne Englannista, meriitit puhuu puolestaan,
monipuolisuus ja kyky elää tilanteessa on jotain uskomatonta, tietysti haastaja Will Raison on teknisesti parempi,
mutta se on vain yksi osa-alue kilpaonginnassa.

 


KILPAONKIJA: Kenen onkijan haluaisit vihoviimeisenä viereiseen ruutuun Suomessa? Entä ulkomailla?

JARI:
En halua nimiä mainita, mutta pahinta on "kälättäjät" jotka valittaa ettei tuu mitään tai kertoo jokaisen kalan. Mä oon sitä mieltä,
että mitä kovempi kaveri vieressä, sitä parempi, koska siitä hyötyy itsekin.
Ulkomailla pahin on ollu edesmennyt Bobby Smithers, jonka vieressä tuli ongittua muutama kerta, se "vittuilun" määrä oli,
jotain ihan käsittämätöntä, tuli siinä joskus sanottua takaisinkin varsin reippaasti mm."You fu***** fat Irish bastard".
Opin tuntemaan Bobbyn joskus 80-luvun puolivälissä, rauha hänen muistolleen.     

 

KILPAONKIJA: Mitä olet oppinut viimeisen 12 kuukauden aikana, mikä sai enemmän kaloja sumppuusi?

JARI:
Opin kannalta, tekemisen tarkkuuden tärkeys on isoin juttu, eli mitä teetkin , niin tee se täysillä ja huolellisesti.  

 

KILPAONKIJA: Suosikki välineesi ja miksi?

JARI:
Ehkä kelaonginta ja siinä liukukoho eli Sliderongintaa, se on aika haastavaa saada paketti sillä lailla kasaan, että ei tule sotkuja
heittovaiheen aikana ja liun aikana, lisäksi houkuttelu vaatii suurta tarkkuutta, kun ongintamatka voi olla 50-60m.

 

 

KILPAONKIJA: Muita harrastuksia?

JARI:
Ei oikein jää aikaa muille harrastuksille, kun perheelle täytyy antaa myös aikaa, mökki pitäs saada valmiiks ja omakotitalokin vie oman aikansa,
kun pihaa yrittää pitää edes jossain kunnossa. 


KILPAONKIJA: Mikä motivoittaa sinua kilpailemaan yhä uudestaan ja uudestaan?

JARI:
Kyllä se on rakkaus lajia kohtaan ja tietysti täytyy olla kilpailuhenkinen jo pohjimmiltaan, kun kilpaillaan
on aina tavoitteena voittaa, tietysti joskus on realistisesti myönnettävä, että se vaatisi aikamoista onnea.  

 

KILPAONKIJA: Kuinka tärkeänä pidät "arvontaonnea"?

JARI:
Kyllähän arpaonnellakin on oma merkityksensä, mutta pitkässä juoksussa ne kyllä tasoittuvat.
Joissain paikoissa sillä on tietysti suurempi merkitys, on niin sanottuja parempia paikkoja,
tietysti myös reunapaikka usein edesauttaa voittamisen mahdollisuudessa.  

 

KILPAONKIJA: Mitä mielestäsi voitaisiin parantaa Suomen kilpaonginnassa ja miten kehittää Suomen maajoukkuetta?

JARI:
Kyllähän kovia kilpailuja ja tietysti harrastajia pitäisi saada lisää, jolloin taso nousisi.
Maajoukkueen kehittämisessä, nyt vihdoin ollaan oikealla tiellä maajoukkuekarsinnassa, kun teleonginta niissä kiellettiin.
Kilpailijat ovat nyt muutaman vuoden aikana monipuolistuneet selvästi, Maajoukkueen tekemisessä arvokisoissa on vielä paljon parannettavaa,
harjoittelun tarkkuus, oikeiden asioiden havaitseminen, syöttötekniikka ja tahti sekä määrä kulloiseenkin paikkaan oikeaksi saaminen on.  

 

KILPAONKIJA: Mikä on mielestäsi suurin "jarru" Suomen kilpaonginnan kehittämisessä?

JARI:
KATEUS, jos suomalainen perusluonne olisi edes vähän joukkueurheiluun kääntyvä, voisi Suomen kilpaonginta olla paljon pidemmällä,
lisäksi kateus aiheuttaa sen että tälläiset "vanhat äijät" rupeavat vastustamaan uusia tekniikoita ja sääntöjä, kun huomaa ettei
itse pysy mukana kehityksessä.
Toivon, että itse en siihen syyllisty vielä pitkään aikaan, mutta kai sekin on vielä edessä.  

 

KILPAONKIJA: Miten mäskit ovat mielestäsi kehittyneet siitä kun aloit niitä käyttämään(taidat olla kuitenkin Suomessa
ensimmäisiä kaupallisilla mäskeillä onkineita)?

JARI:
Kilpaonginnan alkuaikoina mäskit tehtiin itse paahtoleivästä, leseistä, kaakaosta, ryyneistä, pähkinästä jne.
Aika nopeasti siirryttiin valmis mäskeihin, tilattiin mm. Paatajan Arin kanssa Sensasilta iso annos tavaraa.
Itse mäskit, eivät ole hirveästi muuttuneet. Leemin käyttö mäskin osana on suurin muutos tai nykyisin monesti mäskin käyttö leemin hajuste/tehoste osana. Nykyään leemi/mäski toimii usein vain syöttien viejänä kalojen luokse. 

 

KILPAONKIJA: Miten tärkeä oikea mäski mielestäsi kilpailussa on?

JARI:
Sen merkitystä liioitellaan, oleellisempaa on sen oikea käyttö, kuinka paljon ja usein sekä tarkkuus varsinkin kun ongitaan pidemmältä.
Tuoksujen ja koostumuksen (hajoavuus) merkitys on vajaa 1/2 mäskin merkityksestä.  

 

KILPAONKIJA: Mikä on Team F.I.S.H.:in "salaisuus"? Miksi joukkue on vuosi toisensa jälkeen Suomen paras?

JARI:
Meillä on hyvä paketti kasassa ja kaikki tekevät työtä joukkueen eteen. Lisäksi kaikilla on riittävän monipuolinen osaaminen eri onkitekniikoihin,
(partti, kela, bologneesi). Lisäksi kaikki toteuttavat sovittua taktiikkaa, mutta osaavat itse tehdä kisan aikana johtopäätöksiä tilanteesta ja
muuttaa systeemejä sen mukaan.
 


KILPAONKIJA: Kuinka avointa touhu on F.I.S.H.:in joukkueen kesken, kerrotaanko kaikki käytetyt mäskit, havainnot, jne.?

JARI:
Kyllä kaikki, havainnot, mäskit ja syötit kerrotaan avoimesti kaikkien kesken, Kaikki kuitenkin tekee mieleisensä mäskin ja hienosäädöt itse, ettei tule
sellaista tilannetta, että joutuu onkimaan tyylillä tai mäskillä johon ei itse luota, koska mielestäni luotto omaan tekemiseen on oltava kova,
jolloin ei tule sellaista luovuttamisen meininkiä.
 


KILPAONKIJA: Jos olisit Suomen Mark Downes, ketkä 6 muodostaisivat Suomen maajoukkueen?

JARI:
Siihen ei ole yksiselitteistä vastausta, Suomessa on tällä hetkellä vähän toistakymmentä onkijaa joiden joukosta MM ja EM joukkueet voisi valita,
sen mukaan mitä tekniikkaa kulloinkin kisassa käytetään. Selvää tietysti on, että nämä onkijat, jotka ovat viime vuosina miehittäneet joukkueet
olisivat siinä mukana.

 

KILPAONKIJA: Ehdotuksia uusiksi kilpailupaikoiksi?

JARI:
Vantaanjokea pitäsi hyödyntää enemmän, lisäksi pitäisi saada hyvä kovaa virtaava joki kilpailupaikaksi esim. Kymijoki, mutta on tietysti vaikea löytää riittävän
pitkiä tasaisia paikkoja. Kovan virran onginta on Suomessa aika huonoissa kantimissa, Lollipop (20-50gr) onginnan syöttämistekniikat ym. kaipaisivat opettelua,
samoin Bologneesi-onginta virrassa vaatisi uusia paikkoja, olisiko ehkä Kokemäenjoella riittävän pitkiä pätkiä?
 


KILPAONKIJA: Onko sinulla ajatusta miten saisimme nuoria mukaan kilpaonkitoimintaan?

JARI:
Kyllähän se perustyö seuroissa on se pohja niinkuin muissakin lajeissa, mutta mistä löytyy niitä vetäjiä jotka uhraavat itsensä siinä työssä?
Tietysti jos saataisi lajille näkyvyyttä mediassa esim. jonkun nuorisoidolin kautta, voisi se olla hyvä sysäys uusille harrastajille.
Lajin tunnettavuus on huono Suomessa, kun ajatellaan harrastaja määriä Euroopassa ja sitä, että kysy on kuitenkin ammattilajista.
 
 

KILPAONKIJA: Kumpi sinulle on tärkeämpää, henkilökohtainen menestys vai joukkuemenestys?

JARI:
Kyllä joukkue menestys on tärkeämpi, sitä kautta tulee sitten niitä henkilökohtaisia menestyksiä. Jos koko systemin tekee yksin voi tietysti joskus pärjätä,
mutta pitkässä juoksussa menestykseen tulee tasaisuutta joukkuemenestyksen kautta. On hienoa nauttia myös joukkuekavereiden menestyksestä. Olin vilpittömästi
iloinen Lassen ja Matin suorituksista esim. SM-kisoissa Saimaalla tänä vuonna.

Kiitoksia Jarille hienoista vastauksista ja kireitä siimoja jatkossakin!