Team F.I.S.H. Suomen edustusjoukkue vuoden 2011 seurajoukkueiden maailmanmestaruuskisoissa.

Matkamme kohti Serbiaa, kisojen isäntää, alkoi Seppälän Jarin pihasta lauantai aamuna 28.5.2011. Pakkasimme 5 onkijan ja kapteenin kamat kahteen autoon, joilla oli tarkoitus ajaa perille ja suorittaa onkitavaroiden kuljetus paikan päällä.

Ajoimme länsisatamaan, josta Silja Tallink Superstarilla yli Tallinnaan. Lauttamatka kesti noin pari tuntia ja perillä Tallinnassa olimme noin 10:30. Pikainen visiitti superalkoon ja matka kohti Serbiaa alkoi. Ajoimme päivän aikana Puolan Lubliniin, jossa vietimme yön hotellissa. Aamulla aikaisin ylös ja aamiaiselle, jonka jälkeen matka kohti Serbiaa jatkui. Matkaa palttiarallaa 1300km jäljellä. Posotimme läpi Puolan, Slovakian, Unkarin ja saavuimme Serbiaan. Pohjois-Serbiassa ei juuri muuta ollut kuin peltoa, jota MattiS kateellisena katseli(peltoa oli silmänkantamattomiin tien molemmin puolin kymmeniä kilometrejä).

Tätä traktoria Matti tuskin kadehtii :D

Belgradissa juutuimme ruuhkaan ja matka alkoi sujua suhteellisen hitaasti. Myös navigaattorien kartat loppuivat hiukan Belgradin jälkeen, jolloin alkoi kartalla suunnistaminen. Maksoimme jossain pikku kaupungissa taksisuharille että ajaisi edellä meidät oikealle tielle, kun olimme hiukan hukassa. No löytyihän se Golubac vihdoin ja viimein joskus 1:30 paikallista aikaa.

Läheltä majapaikkaa kohti Golubacia kuvattu.

Paikallinen monninsyötti. Oli muuten karseen kokoinen otus, luokkaa 10cm.

Majapaikan omistajat olivat hymyilevinä vastassa ja toivottivat tervetulleeksi vaikka kello oli jo ties mitä. Majapaikkana meillä oli paikallinen ravintola Tonavan varrella noin 5km onkipaikasta eteenpäin. Ravintolan 3kpl 2-hengen huoneita oli vuokrattu joukkueelle. Huoneet ei kovin häävejä olleet, niihin ei paljon muuta kuin sängyt mahtuneet, no mutta nukkumista vartenhan ne olivatkin. Ei muuta kuin nukkumaan ja sovittiin aamupala 7:30 alkavaksi.

Majapaikkamme Tonavan varrella.

Majapaikan pihalta kuvattu Tonavaan päin.

Paikalliset isäntämme.

 

Aamulla herätys ja aamupalan kimppuun. Aamupalan syötyämme syöttien ja mäskien hakuun. Kilpailuareenana toimi pätkä Tonavaa, joka itseasiassa oli kuin järvi. Tonava on kohdassa leveimmillään ja on noin 6km leveä. Fiilikset oli korkealla, sillä uihan Tonavassa jos jonkinlaista kalaa.

Maanantain harjoitusboksi osui C-sektorille. Kohtuu pian treenien edetessä huomasimme että ”konjakkikalan” saanti ei tule olemaan helppoa(joukkueen sisällä leikkisä kisa, missä muut joukkueen jäsenet ostavat konjakkipullon sille, joka saa harjoitusviikon aikana isoimman kalan). Lisäsimme lisäsäännön että kalan tulee painaa vähintään 100g ennen kuin se punnitaan ja otetaan huomioon.

Kalalajit joita saimme treeneissä olivat erilaisia tokkoja, jonkin verran myös ”kivisimppua” ja lähes täysin mustaa kalaa joka oli tokon näköinen. Alla kuvia kaloista joita luullakseni saimme.

 

Slimy sculpin                              Bighead goby                              Mustakitatokko eli mustatäplätokko

 

Treenien edetessä alkoi käydä selväksi, että isoon kalaan ei muutamia paikkoja lukuunottamatta kannata juuri panostaa. Pientä kalaa oli kohtuu paljon joka paikassa, siten että A-sektori on kaikkein kalaisin, B- kalaisampi kuin loput, C-, D- ja E-sektori vähäkalaisia, joista C kaikkein vähäkalaisin.

Välillä treeneissä kokeiltiin jo telkkareilla onkimista, mutta partti kuitenkin todettiin parhaaksi mahdolliseksi tavaksi onkia. C,D ja E-sektorilla ilman parttia olisi ollutkin ihan pihalla.

A-sektorilla ja osalla B-sektoria kävi kova virtaus, joten kohot saivat olla 8g:sta aina 25g:aan asti, kohojen ollessa pääosin virtaavan veden kohoja. Pääsiiman paksuus 0,14-0,18mm ja tapsi 0,12-0,14mm, koukkuna suhteellisen iso #14 koukku pitkällä varrella. Paras tekniikka A-sektorilla oli onkiminen partin 5- tai 6-osalla, veden syvyys oli luokkaa 3-4,5m. Syöttinä nippu kärpäsen toukkia, siitä kumpi oli parempi valkoinen vai punainen ei oikein päästy selvyyteen, välillä toimi toinen ja välillä toinen paremmin.

Golubacin penkkaa.

B-sektorilla treenissä.

C-sektorilla ei juuri virrannut, sopiva koho oli 3-6g parttikoho(syötti piti saada nopeasti pohjan tuntumaan). Pääsiima 0,14-0,16mm ja tapsi 0,12-0,14mm, koukkuna pitkävartinen #16-18 koukku. Sektorilla ongittiin pääosin 9,5-11m parteilla, veden syvyyden ollessa 1,5-2,5m luokkaa. Paras syötti C-sektorilla kisan aikana oli yksi kärpäsen toukka ja 2-3 surviaista, välillä pelkkä surviainen.

D- ja E-sektoreilla ehkä hitusen isommat kohot kuin C:llä, koska virtausta oli jonkin verran enemmän. Muuten käytettävä tekniikka sama kuin C:llä, tosin syvyyttä hiukan enemmän, 2-3,5m.  Syöttinä toimi myös cocktail kärpänen + surviainen.

Mäskejä kokeiltiin monia erillaisia, sillä niitä oli ennakkoon ostettu paljon kun ei tiedetty mikä paikassa toimii ja mitä kalaa ongitaan. Mielestämme toimivin seos, oli 1 osa Sensas Chat, 1 osa Sensas Etang, 2 osaa damp leam, 1 osa riviere leam, 1 pullo Sensas caramel ja lisämausteeksi karvasmantelia. Liimisuhteet tietenkin vaihtelivat riippuen missä sektorissa ongittiin. Mäskiin lisättiin hieman kuolletta kärpästä(max. 1dl) ja saksittua matoa(noin 1dl).

Paikallinen syöttimyyjä oli melkoinen huijari, puoli kiloa matoa sisälsi ehkä hyvässä lykyssä desin matoja ja loput multaa. Surviaiset joita ei pystynyt enään perumaan olivat todella huonoja verrattuna Nenosen Kaukon meille nostamiin surviaisen toukkiin, jotka monen päivän jälkeen olivat edelleen erinomaisessa kunnossa. Iso kiitos Kakelle toukista!

Petri hoitaa hommansa erittäin mallikkaasti!

 

Perjantai-iltana selvisi lauantain sektorit, jotka olivat Matti Sakkara A, Jari Seppälä B, Ville Lehtinen C, Pasi Mäkinen D ja Seppo Pönni E. Kapteeni PetriH vitsaili että saan Scotthornen viereeni kun hänkin sai C-sektorin. Sanoin että mikäs sen hienompaa kun onkia viisinkertaisen maailmanmestarin vierestä. Paikkanumerot arvottiin lauantai aamuna ennen kisaa, ja ne olivat A13, B3, C8, D21 ja E23.

Seppo, Pasi ja minä hyppäsimme Hiacen kyytiin. Ensin tiputettiin minun kamat C:lle ja yllätys yllätys kukas siinä vieressä olikaan, Alan Scotthorne! Sitten lähin heittään Pasin ja Sepon kamoja heidän paikoilleein ja ajoin lopuksi Hiacen parkkiin ja eikun ruuudun taakse jännittämään.

Vihdoin valmisteluaika alkoi ja innokkaan pistämään onkikamoja toimintakuntoon. Samalla koko ajan sivusilmällä vilkuilin, että mitä se Alan tekee :D Viritin myös videokameran kuvaamaan siten että minun ja Alanin onginta näkyy ja kysyin Alanilta siihen luvan. Tosin pettymys kisan jälkeen oli suuri kun äänitys ei ollutkaan ollut päällä ja erä jäi siis kuvaamatta!!!

Kisa alkoi, alku oli minulle huono. Taisin olla ekan tunnin jälkeen häviöllä Alanille, sekä vasemmalla puolella olevalle Hollantilaiselle Andre Schipperille. Mutta toinen tunti muutti kaiken, se oli paras tunti minulle. Kirin molemmista ohi. Kolmas tunti sujui aika hyvin, mutta viimeinen tunti oli vaikeaa. Tuntui ettei tärppejä tule enään ollenkaan ja Alanin ruutu tuntui hieman piristyvän lopussa. Olin varma että Hollantilainen jäi reilusti jälkeen mutta Alanin kanssa tulisi olemaan tiukkaa.

Punnitusta sai aikansa odottaa vaikka ruutuni oli 8, järjestäjillä oli jotain ongelmia vaa'an kanssa. Omalla kohdalla vaaka pysähtyi 930g, kun Alanilla se oli ollut 860g. Ruutuvalvojien laskujen mukaan minulla oli 135 kalaa ja Alanilla 143 kalaa. Englantilaiset prostestoivat voimakkaasti punnitustuloksia, mutta uusintapunnitusta ei koskaan tullut koska osa onkijoista oli heittänyt kalansa jo takaisin. Mutta oli selvää, että toisilla kala oli paljon pienempää kuin toisilla esim. sijalle 15,5 pist. onkinut Kristof Palotai Unkarista sai 212 kalaa (ruutuvalvojan laskujen mukaan) ja ne painoivat vain 740g.

Eli minulle 7 pistettä, Alanille 10,5 pist ja Andrelle 23pist. Voitte vaan kuvitella miltä tuntui voittaa Alan Scotthorne vierestä!

Kirjoittaja ja Alan Scotthorne lauantain kisan jälkeen, jolloin ongittiin vierekkäin.

 

A-sektorilta kuului hyvää Matti oli onkinut 2 pistettä tuloksella 6650g keskeltä sektoria häviten ainoastaan reunassa onkineelle Espanjalaiselle.

B-sektorilla Jarilla 20 pist. tuloksella 2330g. D-sektorilla Pasi sai 18 pist. tuloksella 840g. E-sektorilla Sepolla oli kulkenut myös mukavasti 6 pist. tuloksella 1780g.

Ensimmäisen kilpailupäivän jälkeen näytti Team F.I.S.H:in osalta hienolta, sijoitus 8 ja vain 13,5 pistettä jäljessä pronssitilalla olevaa Englantia. Ja mikä parasta Ruotsi oli sijalla 24 eli toisiksi viimeinen.

Lauantaina arvottiin sektorit sunnuntaille ja ne olivat Seppo A, Jari B, Ville C, Pasi D ja Matti E eli vain Seppo ja Matti vaihtoivat sektorit päikseen. Kohtuu hyvin onnistuneen päivän jälkeen otaksuimme ettei taktiikassamme ole mitään muutettavaa ja päätettiin että samalla mennään.

Sunnuntai aamuna hakeen "huijarilta" syöttejä ja Petri lähti kapteenien kokoukseen paikkojen arvontaan. Paikat olivat seuraavat: Seppo A6, Jari B24, Ville C24, Pasi D5 ja Matti E6.

Aamurutiinit kävi lauantain tapaan sillä erolla, että nyt kyydissäni oli Pasi ja Matti. Hiacen parkkeeramisen jälkeen kävellessäni omalle paikallani huomasin että Alan on taas samalla sektorilla. Alan puhui jotain revanssista, joten toivotin hänelle hyvää kalaonnea :D

Valmistelut alkoivat, ruudussani oli hyvännäköinen vesikasvusto noin 15m päässä ja vähän aikaa touhuttuani Petri tuli ruutuun maissipurkin kanssa ja sanoi että tänään syötät pedin 13m partilla isolle kalalle. Petri perusteli ideaansa sillä, että tämä oli sama ruutu josta Saksalainen sai treeneissä usean carassion ja karpin(tieto osoittautui kuitenkin vääräksi kun Saksalainen itse korjasi että se oli D-sektorin puolella).

Saksalaisen treenissä saama kala.

Saksalainen ja treenikala.

Kärki meni karpin kanssa moneen osaan... näin ÄLÄ käsittele parttiasi :D

 

Vieressäni, reunassa paikalla 25 onki Saksan Stephanie Bloch(jolta voi muuten moni vahvemman sukupuolen edustaja ottaa mallia että miten sitä parttia käsitellään, se tuntui tämän Saksattaren kädessä liikkuvan rivakasti). Toisella puolella oli Tsekin Michal Bezega.

Tein työtä käskettyä. Mäskäsin kolmeen kohtaan 9m, 11,5m ja 13m partille. 9m ja 11,5m kohtiin pistin normimäskin pikkukalalle. 13m sama mäski höystettynä puolella purkilla maissia.

Kisa alkoi, pikkukalaa tuntui tulevan ihan mukavaan tahtiin. Arvioin että tahti riittää voittamaan vierustoverit mutta sektorissa ei tulla pääsemään 10 sijaa korkeammalle. Noin tunnin kohdalla kävin 13m mäskillä ison kalan rigillä, syöttinä 5 valkoista kärpästä. Roikuin siellä hetken, mutta ei tärpin tärppiä. Palasin onkimaan pikkukalaa, jota täytyi käytännössä pilkkiä ympäri ruutua. noin 2 ja 3 tunnin kohdilla käynnit 13m, mutta ei merkkiäkään kaloista. Viimeinen tunti tuntui tosi vaikealta, tärpit tuntuivat kuihtuneen ja kaloja oli todella vaikea saada enään mistään kunnes, kun noin puoli tuntia oli erää jäljellä kävi iso kala mouraseen pinnassa juuri 13m mäskin kohdalla. Silmänräpäyksessä vehkeet ylös ja ison kalan kärki käteen ja 13m partti sisään. Laskin kohon rauhallisesti alas ja noin 5s ja sitä vietiin. Tein vastaiskun ja 3m hollowia pihalla, olin että YES! Nyt tämä ylös niin sijoitus nousee kohisten. Ja arviolta noin 600-800g carassio ui haaviin hetken kulutta ja silloin oli pikku tuuletuksen paikka.

Tein pikku virheen kun en käynyt heti kupittamaan lisää ruokaa vaan vein kohon takaisin 13m mäskille, sieltä tuli yksi pikkukala ja samaan aikaan Petri saapui paikalle, kerroin mitä oli tapahtunut ja Petri oli innoissaan ja käski heti kupittamaan lisää ruokaa. Tein työtä käskettyä ja kupituksen jälkeen onnistuin saaamaan vielä toisen pienemmän carassion n. 250-300g. Tämän jälkeen ei enään isomuksia tullut vaikka päätin roikkua 13m loppu ajan. Jännittyneenä odotimme punnitusta, keulaa piti mahtavasti onkinut Hollannin Patrick Broekhuizen 1690g tuloksella pikku kalaa. Vaaka pysähtyi kohdallani 1800g ja ensimmäiseen kansainväliseen sektorivoittooni! Voitte uskoa että tunne oli aivan mahtava! Iso kiitos sektorivoitosta kuuluu tietenkin kapteeni Petrille, ilman häntä tuskin olisin syöttäny edes 13m. Vieruskavereilta sateli onnitteluja ja Sandra Scotthornekin huusi: "This time you beated Alan Scotthorne, no question!". Pettymykseni oli suuri kun kuulin miten muilla oli mennyt, Seppo 23pist., Jari 21pist., Pasi 16,5pist . ja Matti 23pist. Koska kysymys oli ennenkaikkea joukkuekilpailusta, eikä henkilökohtaisilla tuloksilla ollut juuri merkitystä. Sijoituksemme tippui sijalle 16.

 

Carassiot ja kirjoittaja.

Pusun ansainnut bonari!

Viereisestä ruudusta onniteltiin kivalla tavalla sektorivoittoa.

Loppujuhlat olivat eri kylässä, jonne oli jonkin verran ajomatkaa. Ruoka ja juoma tarjoilu oli ihan ok. Illan kohokohta oli kun Sandra Scotthorne antoi minulle Alanin käyttämän Barnsley Blacks kisapaidan. Lisäksi Alan lupasi vastata Kilpaonkija-blogin haastatteluun. Eli nyt vaan lisää niitä kysymyksiä, että saadaan haastattelu liikenteeseen. Itse en aio keksiä kuin korkeintaan yhden.

Kirjoittaja ja Scotthornet loppujuhlissa.