Kausi päättyi suureen pettymykseen Lempäälän kanavalla kun huomasin olevani ilman maajoukkue-edustuspaikkaa eli lopullisissa sijoituksissa 11. Mutta peiliin saa katsoa jälleen kerran. Loimijoella paikat olivat todella huonoja, mutta niissäkin oikeassa taktiikassa pysymisellä olisi voinut nuo 2 tarvittavaa pistettä pelastaa. Lempäälän kanavalla taas tuli sorruttua jälkeen päin ajateltuna todella isoon virheeseen. Tuli ongittua mäskeillä millä ei koskaan aikaisemmin ollut onkinut, sitä en näin tärkessä paikassa aio kokeilla uudestaan. Paikka EM-joukkueessa oli kauden ykköstavoite ja se jäi saavuttamatta, se sapettaa, varsinkin kun kisat ovat Alen kotimaassa Espanjassa. Mutta ei voi mitään muuta kun ottaa oppia virheistä ja pyrkiä onkimaan entistä paremmin tulevana kautena.

Positiivista tällä kaudella on ollut huomata muutamia todella innokkaita nuoria kavereita mukana kisoissa ja vielä maajoukkuekarsinnoissa. Intoa pitää riittää, näissä hommissa kun ei mitään tahdo saada valmiiksi vaan itse pitää opetella. Vanhempien tuki on ensiarvoisen tärkeää, jos tukea, varsinkaan rahallista ei kotoa löydy ei tätä lajia pysty nuorena harrastamaan. Sen tiedän hyvin itse, koska puhun kokemuksesta. Ja on myös osittain syy siihen miksi itse aloitin kilpaonginnan vasta reilu 30 vuoden iässä.

Perheeseemme on tulossa vauva aivan näinä hetkinä, laskettu aika on ohitettu jo 4 päivällä. Nyt niitä hyviä neuvoja kaivataan, että miten lapsi saadaan kiinnostumaan tästä harrastuksesta eikä vihaamaan sitä :) Tämä lapsen synty on myös syy siihen että "pillit meni pussiin" jo tässä vaiheessa kautta. Hyviä onkihetkiä varmasti riittänee vielä pitkään ja toivonkin kireitä siimoja kaikille, jotka vielä ongella viittivät käydä. Varsinkin näille 4 nuorelle jotka myös karsinnoissa kilpailivat!