Jatketaan haastatteluiden sarjaa: Jouni Lillman, kiistatta yksi Suomen parhaista onkijoista, MM-joukkueen vakiokalustoa.



KILPAONKIJA: Minkä ikäisen aloitit kilpaonginnan?
JOUNI: Ensimmäiset mäskit on sekoitettu 12-13 vuotiaana.
 
KILPAONKIJA: Mikä oli ensimmäinen kalasi ja miten sen sait?
JOUNI: Aivan ensimmäistä en muista, mutta todistusaineistona on valokuva 5- vuotiaana uistimella saadusta 1,7kg hauesta.
 
KILPAONKIJA: Ketä pidät "oppi-isänäsi/-isinäsi", vai oletko kenties täysin itse oppinut?
JOUNI: Oppi-isiä löytyy siitä porukasta, joka on samoihin aikoihin kilpaongintaa aloitellut ja on edelleen maajoukkueissa mukana. Suuri merkitys on myös ollut alan kansainvälisistä lehdistä ammennetusta tiedosta.
 
KILPAONKIJA: Miten hyödyllisenä omalle kehityksellesi pidät ulkomaisia kavereitasi, mm. Guido Nullens? Oletko mielestäsi oppinut heiltä paljon?
JOUNI: Vuosien varrella on hyviä tuttavuuksia syntynyt moneen suuntaan. Ilman muuta heiltä saaduista vinkeistä on ollut paljon apua, etenkin kansainvälisissä kilpailuissa. Pitää kuitenkin aina muistaa, että onginta esim. Belgiassa poikkeaa melkoisesti Suomen onginnasta. Oppeja/vinkkejä tulee soveltaa.
 
KILPAONKIJA: Paras kilpailu jonka muistat?
JOUNI: Kaikki kilpailut, joissa pärjää jäävät mieleen. Eräs parhaista on ehkä Hollannin 2009 MM-kisojen sunnuntai, jossa kilpailun viimeisellä 20 minuutilla tuli neljä lahnaa, yhteensä n. 7 kg, sektori kolmonen. Luottamus siihen, että kala tulee paikalle, ei pettänyt.
 
KILPAONKIJA: Montako kertaa olet edustanut Suomea, missä ja milloin?
JOUNI: Tähän olisi tullut melko pitkä lista paikoista, mutta kootusti; 4 kertaa PM-kilpailuissa, kerran EM-kilpailuissa, 18 kertaa MM-kilpailuissa ja 6 kertaa seurajoukkue MM-kisoissa.
 
KILPAONKIJA: Paras sijoituksesi kansainvälisellä tasolla joukkueessa ja henkilökohtaisesti?
JOUNI: Paras joukkuesijoitus on vuoden 1994 Nottinghamin kuudes. Arvostan kyllä korkeammalle viime vuonna Meridassa saavutettua kahdeksatta sijaa. Henkilökohtaisesti paras sijoitus on vuoden 2003 Slovakian Madunicesta, yhdeksäs, (vanhoilla säännöillä, ilman alasektoreita).
 
KILPAONKIJA: Isoin kilpailusaaliisi ja mistä?
JOUNI: Maailmalla vuoden 1999 MM-kisoissa Toledossa vajaa 30 kg. Suomessa parinkymmenen vuoden takaa Arabian rannassa n. 40 kg (taitaa olla edelleen ennätys voimassa).
 
 
KILPAONKIJA: Turhauttavin kilpailupaikka ja miksi?
JOUNI: Vuoden 2001 Pariisi. Täysin järjetöntä viedä MM-kilpailut keskelle suurkaupunkia aivan onnettomille onkipaikoille. Parttionginta tapahtui pala kerrallaan, kun pakin takana oli 5 m korkea betonimuuri.
 
KILPAONKIJA: Suosikki kilpailupaikka suomessa ja miksi, entä ulkomailla?
JOUNI: Pyrin olemaan ”kaikkiruokainen”. Saimaan kanava tasaisuutensa vuoksi, mutta kyllä Suomesta löytyy muitakin hyviä kilpailupaikkoja esim. Lempäälä ja Kyläsaari. Haasteellisuus lisää mielekkyyttä. Ulkomailla varmaan Slovakian Madunice. Kaksi kertaa olen kanavalla kilpaillut, 2003 MM ja 2009 seurajoukkue-MM. Neljän kilpailun sektorisijoitukset 3,4,6,6.
 
KILPAONKIJA: Isoin kalasi kilpaonkivälineillä?
JOUNI: Mitään isoja en koskaan ole saanut. Suurin taitaa olla viime vuoden kaakkois-Suomen piirinmestaruuskilpailuista Koria penkalta saatu hauki 5 kg.
 
KILPAONKIJA: Kuka on mielestäsi maailman paras kilpaonkija ja miksi?
JOUNI: Eniten arvostan englannin Steve Gardeneria. Syy tähän on hänen tasaisuutensa, ei aina sektorivoittoja, mutta harvoin viidettä sijaa huonommin. Todellinen joukkueonkija.
 
 
KILPAONKIJA: Mitä olet oppinut viimeisen 12 kuukauden aikana, mikä sai enemmän kaloja sumppuusi?
JOUNI:  Syksyinen Italian MM-reissu Ostellatossa oli opettavainen. Upea paikka, teknisesti erittäin haastava, jopa ”isoille pojille”. Opit kisaviikolta ja etenkin keskustelut kilpailun jälkeen eri maiden onkijoiden kanssa taktiikoista ja houkuttelusta toivottavasti lisäävät jatkossa kaloja sumppuun. Pitää aina muistaa ”jälkipyykki” isojen kilpailujen jälkeen. 
 
KILPAONKIJA: Suosikki välineesi ja miksi?
JOUNI: Pyrin tässäkin olemaan kaikkiruokainen. Välineet vaihtuvat onkipaikkojen mukaan ja parhaiten tiettyyn paikkaan soveltuva väline pitää sillä hetkellä tuntua suosikkivälineeltä. Ei saa kangistua liikaa tiettyihin välineisiin.
 
KILPAONKIJA: Muita harrastuksia?
JOUNI: Pyrin pitämään kuntoa yllä ympäri vuoden.
 
KILPAONKIJA: Tavoitteet kilpaonginnan suhteen?
JOUNI: Pari vuotta sitten kyläillessämme Guidon luona Belgiassa katselin haikeana hänen hyvässä järjestyksessä ollutta pokaalikokoelmaansa (MM ja EM-mitalit roikkuivat toimistohuoneen patterin termostaatissa ja hyllyt notkuivat sikin sokin pokaaleista). Guido totesi, ”every fisherman dream is to be world champion”, eikö siinä ole tavoitetta.
 
KILPAONKIJA: Mikä motivoittaa sinua kilpailemaan yhä uudestaan ja uudestaan?
JOUNI: Kilpailuvietti ja voitontahto.
 
KILPAONKIJA: Kuinka tärkeänä pidät "arvontaonnea"?
JOUNI: Arpaonnella on osansa menestyksestä, mutta menestyäkseen pitää voittaa myös huonoilta paikoilta. Ei pidä heittää pyyhettä kehään, jos arvonnassa tulee sisäreuna.
 
KILPAONKIJA: Mitä mielestäsi voitaisiin parantaa Suomen kilpaonginnassa ja miten kehittää Suomen maajoukkuetta?
JOUNI: Lisäämällä kovatasoisia kilpailuja. Baltic Cup on tästä hyvä esimerkki. Osallistuminen kansainvälisiin kilpailuihin tuo aina uutta. Jos olisi mahdollista, tulisi maajoukkueiden vierailla tulevalla kilpailupaikalla etukäteen.
 
KILPAONKIJA: Miten mäskit ovat mielestäsi kehittyneet siitä kun aloit niitä käyttämään?
JOUNI: Alkuaikoina mäskit sekoiteltiin erilaisista perusaineista, kaurahiutaleita myöten (sama tarina varmaan kaikilla, samoihin aikoihin kilpaongintaa aloittaneilla). Olen kyllä kuullut, että (jotkut) tekevät vielä tänä päivänä. Valmiiden mäskisekoitusten saatavuuden parantuessa ja lukemattomia kokeilleena, olen omasta mielestäni löytänyt toimivat valmissekoitteet. En tee enää omia sekoituksia, vaan luotan kaupan hyllystä saataviin pusseihin. Itse asiassa eri mäskien ja hajusteiden kirjo on vuosi vuodelta kaventunut muutamaan tuotteeseen, jotka ihme kyllä toimivat meillä ja maailmalla. Pääpaino on siirtynyt mäskin toimivuuteen sekä liimeihin. Tänä päivänä mäskillä on vain osatehtävä. Luottamus ennen kaikkea.
 
KILPAONKIJA: Miten tärkeä oikea mäski mielestäsi kilpailussa on?
JOUNI: Kuten edellä mainitsin, muutamat hyväksi havaitut tuotteet toimivat lähes paikassa kuin paikassa. Esim. Sensas Etang ja Gros Gardons sekoitus löytyy monen maan mäskiämpäristä. Yksinkertaisuus ennen kaikkea! Mäskien ja liimien väri on viime vuosina korostunut.
 
 
KILPAONKIJA: Mikä on Jounin "salaisuus"? Miksi olet vuosi toisensa jälkeen maajoukkueessa?
JOUNI: Kyllä se on kokemus, mitä vuosien varrella on karttunut. Sitä ei valitettavasti voi ostaa kaupasta.
 
KILPAONKIJA: Jos olisit Suomen Mark Downes, ketkä 6 muodostaisivat Suomen maajoukkueen?
JOUNI: Onneksi en ole Suomen Mark&Mark, eikä valintaa tarvitse tehdä. Mutta, jos katsoo viime vuosien joukkueita, niin samat ukot siellä on vuodesta toiseen, karsittiin sitten Saimaalla tai Kyläsaaressa, telkkareille tai ilman telkkareita.
 
KILPAONKIJA: Kenen onkijan haluaisit vihoviimeisenä viereiseen ruutuun Suomessa? Entä ulkomailla?
JOUNI: Vieruskaverilla ei ole väliä, kaikki on menestyäkseen voitettava.
 
KILPAONKIJA: Mieluisin kalalaji onkia?
JOUNI: Pyrin sopeutumaan kilpailupaikan ja kalaston suhteen. Jos suosikkilaji on särki, niin sillä harvoin pärjää karppikilpailussa.
 
KILPAONKIJA: Mielestäsi Suomen tasapuolisin kilpailupaikka?
JOUNI: Saimaan kanava.
 
KILPAONKIJA: Onko sinulla ajatusta miten saisimme nuoria mukaan kilpaonkitoimintaan?
JOUNI: SVK voisi ottaa asiassa enemmän roolia. Lajia pitäisi tuoda enemmän julki ja että lajissa kilpaillaan  kansainvälisellä tasolla myös nuorissa. Onkijoista löytyy kyllä opettajia tilaisuuksiin.
 
KILPAONKIJA: Kumpi sinulle on tärkeämpää, henkilökohtainen menestys vai joukkuemenestys?
JOUNI: Joukkuemenestys. Tiimityöskentelyllä saavutetaan sekä joukkue että henkilökohtaisia tuloksia. Viikon harjoitteluaika on monasti hyvin lyhyt oikean taktiikan löytämiseen. Yksin se on vielä vaikeampaa.
 
KILPAONKIJA: Mikä on mielestäsi suurin "jarru" Suomen kilpaonginnan kehittämisessä?
JOUNI: Onkijoiden lukumäärä. Mitä enemmän harrastajia, sitä enemmän kilpailua. Aktiivi harrastajia pitäisi löytyä lisää.
 
KILPAONKIJA: Mitä mieltä olet Suomen kisoissa käytettävistä syöttirajoituksista?
JOUNI: Mielestäni Suomen syöttirajoitukset ovat ok. Syöttimäärät eivät ole ongelma, vaan niiden hinta. Maksamme ylivoimaisesti Euroopan kalleinta hintaa syöteistä. Jos esim. kärpästoukkalitra maksaa meillä 18,5 euroa + rahti, saa saman toukkalitran Italiasssa kuudella eurolla. Tähän pitäisi saada muutos.
 
KILPAONKIJA: Balling in vai Cupping in?
JOUNI: Riippuu paikasta. Alkuhoukuttelu usein käsin, mutta ylläpito kupilla.
 
KILPAONKIJA: Jos sinulla olisi laittaa 3000€  uuteen parttiin, mikä se olisi?
JOUNI: Viime vuodet on käyttänyt Sensaksen partteja. Pysyisin melko varmasti samassa merkissä.
 
KILPAONKIJA: Mielestäni Loimijoki(Jokisivu) eikä Kyrkösjärvi sovi karsintapaikoiksi niiden suuren epätasaisuuden takia, mitä mieltä olet näistä paikoista maajoukkuekarsintapaikkoina?
JOUNI: Eiväthän ne aivan Saimaan veroisia ole, mutta useamman kilpailun perusteella epätasaisuudet kyllä tasoittuvat. Molempien paikkojen tuloksia katsellessa kärki näyttää kuitenkin melko tutulta.
 
KILPAONKIJA: Mitä mieltä olet nykyisestä karsintajärjestelmästä? Pitäisikö jotain muuttaa?
JOUNI: Parempaan suuntaan ollaan menty. Jos jotain pitäisi muuttaa, niin lisäisin yhden erän. Yhteensä kuusi erää, josta viisi parasta huomioitaisiin. Tämä myös tasoittaisi ”epätasaisia” paikkoja tai huonoa arpaonnea. Esim. ensimmäinen viikonloppu keväällä, toinen elokuussa ja kolmas syyskuun lopussa.

Iso kiitos Jounille nopeesta vastauksesta!