( Lähde: Match Fishing magazine April 2010)

 

Kelaonginta on yksi vanhimmista tekniikoista, mutta on silti yhä voittotaktiikka. Alan Scotthorne on mestari kalastamaan kelalla ja antaa neuvoja että yltäisit samaan :D

 

 

Tässä sarjassa olen kirjoittanut vasta pari artikkelia kelalla onkimisesta, toinen oli bolo- ja toinen liukuvakohotekniikasta(slider). Mutta yksi eniten käytetyistä tekniikoista on kelaonginta kiinteällä koholla(waggler). Se on vanha tekniikka jolla saadaan kaloja joka paikasta Britteinsaarilla, mutta en usko että se on niin laajasti käytetty kun sen pitäisi olla.

Jos menet kalastamaan muualle Eurooppaan huomaat että monet kalastavat wagglerilla. Heidän on täytynyt opetella tekniikka, koska sen hallinta on tärkeää monissa paikoissa.

Täällä se on joutunut sivuraiteelle, koska partti ja monet pohjaonkitekniikat ovat suosituimpia. Oikeissa olosuhteissa waggler on kuitenkin tekniikka jolla voitetaan kilpailuja, joskus myös kilpailupaikoilla missä sitä harvemmin käytetään. Se on myös todella kiva tapa kalastaa ja yksi suosikeistani!

Ensiksi sinun tulee ymmärtää miksi käyttää waggleria ennen muita tekniikoita. Ero sliderin ja wagglerin välillä on todella iso ja ne tarjoavat täysin erilaisen tavan tarjota syöttiä. Pääasiassa slideria käytetään siten, että suurin osa painosta on alhaalla siimassa ja waggleria niin, että suurin osa painosta on kohon alapäässä. Joskus kalastan wagglerilla niin, että bulkki on siimassa, mutta silloin se ei ole iso.

Kun mietin kalastaako sliderilla vai wagglerilla, käytän rajana yleensä noin 3m siimaa. Jos on syvempää kuin 3m on heittäminen wagglerilla vaikeaa, vähemmän kuin 3m niin ei ole syytä kalastaa sliderilla. Jos syvyys on välillä 2-3m tekniikka valitaan sen perusteella miten kalat syövät.

 

Tämä oli varsin silminnähtävää MM 2007 Unkarin Velencessä. Harjoituksissa tuli hyvin kalaa ja kaikki käyttivät waggleria, koska kala otti vajoavaan syöttiin. Kuitenkin, harjoitusajan loppua kohti sää ja syönti huononi. Huomasimme, että käyttäessämme slideria 3m vedessä saimme syötin nopeasti pohjalle ja se myös pysyi siellä missä oli satunnaisia kaloja. Sliderilla syötti on helpompi pitää paikallaan kun vesi liikkuu, koska painot ovat alhaalla siimassa.

 

Britteinsaarilla meillä ei ole monia tämän tyyppisiä kilpailupaikkoja ja useat kilpailut pidetään kaupallisilla kalastusalueilla(commercial fisheries), mutta se ei tarkoita että waggleria pitäisi väheksyä. Viimeisen vuoden aikana olen voittanut kilpailuja wagglerilla monissa paikoissa näyttäen että waggleri on hyvä pitää välineistössäsi.

Waggleri ei ole vain silvereille, Lindholmen järvillä sain 60kg karppeja ja epäilen että en olisi pystynyt samaan pohjaongella.

Kilpaonkiurani alussa minulla oli loistava paikka kalastaa wagglerilla Trentissä Welland and Withamissa ja sain opastusta parhailta onkijoilta.

Nyt huomaan arvostavani sitä aina kun waggler-vapa tulee ulos vapalaukustani, minulla on ajatus kuinka kalastaa sillä oli se sitten syvä kanava, järvi, joki tai kaupallinen kalastusalue.

Waggleri tarjoaa enemmän mahdollisuuksia syöteille kuin pohjaonki, joka tosin on voittamaton tekniikka välillä.

Wagglerilla voi kalastaa hieman samaan tapaan kuin partilla, houkutella, kalastaa vajoavalla syötillä, hitaasti vajoavalla syötillä ja heittää yli partilla kalastettavan kohdan jolloin se saa olla rauhassa.

 

Tänään kalastan Packington Somersilla, West Midlandsissa näyttääkseni kuinka kalastan wagglerilla, koska kilpailupaikalla pohjaonki on dominoiva tekniikka. Haluan nähdä saanko kalaa wagglerilla näyttääkseni sinulle että ajattelemalla näin voi saavuttaa parempia tuloksia. Paikka jolla olen on Little Gearyn lampi, se on tyypillinen pohjaonkipaikka jossa on saari noin 30m päässä. Koska kalojen keskikoko on noin puoli kiloa luulen että waggleri mäskin kanssa on täydellinen tekniikka.

Ensimmäinen valinta mikä tulee tehdä on valita oikeanlainen koho ja vapa. Kauppojen hyllyillä on monenlaisia koho vaihtoehtoja, mutta minä olen jakanut ne kahteen kategoriaan ja selitän miten jako tapahtuu. Kategoriat ovat suora ja rungollinen, kaupan on monia toistaan hienompia kohoja joista osa on hyviä ja osa on vain näyttääkseen hyviltä.

Suorarunkoiset kohot ovat useimmiten käytetty heittopituuksille aina 30m asti, niitä saa useissa eri koissa joita voit räätälöidä eri olosuhteisiin. Rungolliset kohot ovat parempia pitempiin heittopituuksiin, koska ne tyypillisesti ovat painavampia ja vaativat enemmän painotusta, joten niillä on helpompi heittää pitkälle. Käytän kevyitä rungollisia kohoja myös heittäessä lähemmälle jos haluan kohon suurimman painon olevan alhaalla.

2 kategoriaa voidaan jakaa myös kahteen alikategoriaan ja ne ovat jako kohon kärjen paksuuden mukaan ja sen valinta riippuu siitä mitä kalaa on tarkoitus onkia, mitä syöttiä käyttää ja miten aiot kalastaa. Vähän sama kuin parttikohon valinta, sama teoria pätee.

 

 

Aina kun mahdollista käytän ”insert waggleria” (eli kohon kärki on ohuempi kuin runko) koska se on herkempi, mutta joskus kun siima makaa pohjalla tarvitset hieman lisää kelluvuutta ja silloin paksukärkinen koho tai suorarunkoinen on parempi. Nämä kaksi tyyppiä ovat parhaita kun kalastat pohjalta raskailla syöteillä, koska wagglerilla kalastaminen ei ole rajoitettu vain pieniin syötteihin kuten kärpäsen toukat ja casterit, voit käyttää lihaa, pellettejä, maissia – periaatteessa mitä tahansa käytät normaalisti muilla tekniikoilla.

Muualla Euroopassa viimeisin trendi on käyttää hiilikuituisia antenneja lyhyillä muovikärjillä, nämä ovat tosi hyviä kun kalastat skimmereitä pohjalta ja saat nostotärppejä.

Kohon koko riippuu pääasiassa siitä miten kauaksi sinun täytyy heittää ja muista ulkoisista tekijöistä kuten tuulen nopeus. Yritä aina käyttää keveintä mahdollista kohoa, koska sillä saa eniten tärppejä eikä se pidä suurta melua osuessaan veden pintaan.

Jos olosuhteet muuttuvat kesken päivän käytän aina Drennanin leikariliitintä kohoni kiinnitykseen, joten kohon vaihtaminen on helppoa. Tykkään käyttää kohoja joissa on pääosa painotuksesta jo itsessään, ettei minun tarvitse käyttää isoja painoja pääsiimassa jotka vahingoittavat ja heikentävät siimaa. Painottomissa kohoissa käytän juotostinaa pyöritettynä kohon alapään ympärille painon sijasta. Se on sama asia kuin kohot joissa painotus on valmiina ja on yhtä lailla helppo ottaa pois jos minun tarvitsee lisätä painoa siimaan. Usein käytän tosin valmiiksi painotettuja kohoja Drennanilta tai Kamasanilta.

Monet kerrat on sanottu että wagglerilla pitäisi käyttää ohutta siimaa koska se vähentää vetoa kohoon ja helpottaa kevyempien kohojen heittämistä kauas. Ja sillä on merkitystä. Käytän nyt silvereille 0,14mm siimaa ja isommille kaloille 0,16mm siimaa, joskus harvoin käytän paksumpia siimoja ja jopa 0,20mm isolle karpille. Siimana keloissa käytän Sufixin Feeder Monoa, koska se uppoaa hyvin ja on kestävä.

Varmistaakseni että se uppoaa nopeasti kastan sen aina ennen kalastusta siiman upotusaineella. Upotusaineen valmistan itse ja seos on ¼ astianpesuainetta ja ¾ vettä.

Upottaakseni siiman pintajännityksen alle heitän kohon hieman yli syötetyn kohdan ja kelaan pari kierrosta sisään siten että vavan kärki on veden alla ja teen vavankärjellä terävän liikkeen ylöspäin vetääkseni siiman veden alle.

Käytän todella harvoin kelluvaa siimaa, koska se toimii vain täydellisissä olosuhteissa.

On elintärkeää olla tietoinen siitä että vapa valintasi vaikuttaa myös heittopituuksiin. Perus waggler kalastuksessa en käytä ikinä 13 jalkaa lyhempää vapaa, koska haluan tehdä vastaiskun ja saada nopeasti tuntuman kalaan. Lyhyempi vapa ei tee tätä tarpeeksi nopeasti. Minä valitsen vavan heittopituuden ja kalojen koon mukaan. Silvereille lyhyille heittopituuksille valitsen 13 jalkaisen Shimanon Diaflash XTR-A:n ja silvereille pidemmille pituuksille käytän Shimanon 14 jalkaista Aerocastia. Isommalle kalalle – karpille, käytän lyhyillä etäisyyksillä 13 jalan Aerocastia.

Tapsit ja koukut riippuvat kaloista ja paikasta missä kalastan, ne ovat myös jokaisen omia mieltymyksiä.

Viime aikoina olen kokeillut eri tapoja liittää kohoni siimaan, koska uskon että aiheutin enemmän ongelmia käyttämällä isoja painoja. Kuten mainitsin aikaisemmin, käytän nykyään valmiiksi painotettuja kohoja ja pienemmät koot pidän siimassa siiman pysäyttäjillä. Asetan kaksi kohon alle ja yhden yläpuolelle varmistaakseni että se pysyy paikallaan.

Sitten voin lisätä siimaa pari painoa ja jos koho tarvitsee lisäpainoa niin käytän juotoslankaa kohon alapään ympärille kiedottuna. Jos käytän isompia kohoja, normaalisti rungollisia malleja, käytän Cralusson T-bar liitintä. Nämä eivät toimi niin hyvin keveiden kohojen kanssa, koska kevyet kohot menevät epätasapainoon ja ne lentävät tietyssä kulmassa kun heität niillä.

Molemmat tavat ovat varmoja, helppoja käyttää ja siima ystävällisiä. Käytän hyvin harvoin, tuskin koskaan, isoa painoa kohon paikallaan pitämiseen enään. Tavat painottaa voivat vaihdella yhtä lailla kun käytettävä kohotyyppi, jokainen päivä voi olla erilainen.

Partilla onkiessa on muutama standardi painotus ja painojen välimatka riippuu päivästä. Kuitenkaan ei ole järkevää käyttää hyvin pieniä painoja koska ne eivät näy kohossa, numero 8 on pienin paino jota käytän ja koska ne ovat lyijyä ja siten pehmeitä, teen niistä yleensä myös bulkin. Bulkki ja dropperi tyylinen painotus sopii syviin vesiin, missä syötti pitää saada nopeasti pohjalle. Yksinkertaisempi painot pienillä välimatkoilla toisistaan tyylinen painotus toimii hyvin kun ongit matalammasta vedestä.

Tänään minulla on vain kolme numero 8 painoa tasaisin välein pääsiimassa koska kalastan noin 1,5m syvyydestä juuri saaren kielekkeeltä. Ne ovat tarpeeksi viedäkseen syötin pohjalle nopeasti ja että saan tärpin näkymään kohossa.

Pitääksesi tarkkuuden seisovassa vedessä suosittelen käyttämään kelan siiman kiinnitintä, paitsi jos kalastat karppia. Koska kalastan läheltä saarta käytän siiman kiinnitintä joten kun heitän koho pysähtyy noin metrin päähän saaresta ja kun siima asettuu koho on oikealla paikalla.

Vuosien kokemus näyttelee suurta osaa wagglerilla kalastamisessa mielestäni kuten myös partilla kalastamisessa, muuttujia on niin paljon.

Jonain päivinä se on helppoa ja toisinaan taas vaikeaa. Jos luulet että jokin on pielessä pitää ratkaisua etsiä kokeilemalla eri asioita. Jos sinulla on useita erilaisia ja painoisia kohoja sen pitäisi olla helppoa, jossain vaiheessa löydät toimivan asetelman.

 

Top tip: Kun käytät raskaita kohoja ja heität pitkälle, pistä pääsiiman ja tapsin välille pieni leikari välttääksesi kierrettä.

 

No ei se sessio ihan huonosti näyttänyt menevän!